Ultra Bra -sadetakkikakku ja Renshaw-massatestausta

 

Pääsin jälleen Confetin tuotetestaajaksi testaamaan uutta Renshaw Extra -sokerimassaa. Olen käyttänyt paljon Renshawn massoja entuudestaan ja siksi pystyin vertailemaan hyvin aiempiin kokemuksiini.

Tämä massa on kehitetty kestämään helteisiä olosuhteita aiempia paremmin. Se on myös joustavampaa ja helpommin kaulittavaa kuin aiempi PRO-massa.

Koska sain paketin keltaista massaa, pähkäilin, mitä siitä oikein teenkään. Kyselin kavereilta ja yksi mainitsi sadetakin. Tuosta minulle muistui mieleen kuva, jolla serkkuni voitti tämänvuotisen Provinssin kuvakilpailun. Olen myös itse laulanut aikoinani bändissä, joka soitti Ultra Bran musiikkia, joten halusin tehdä tavallaan tribuutin heille. Eripari-kumisaappaat lisäsin vain lisäväriä tuomaan.

Kakku
Kakku oli 15 cm voipohjakakku, jossa täytteenä kerma-sitruunarahka-valkosuklaa-täytettä ja lemoncurdia. Kostutus spritella, kuorrutus marenkivoikreemillä.

Koristelu ja Renshaw-massan käyttö
Tein täysin vapaalla kädellä ja kummempia mittailematta sadetakin osat sokerimassasta. Napit otin harmaasta massanjämästä pyöreäpäisellä tyllalla. Kakkuun meni 500 g sokerimassaa. Sadepisarat tein elintarvikeliimatipoilla. Saappaat muovailin kaapistani löytyneistä massajämistä.

Renshaw Extra -massan työstäminen ja kauliminen oli todella helppoa. Se ei jäänyt kiinni alustaan, ihan hieman vain tarttui pienempään kaulimeen, mutta sipaisu maissitärkkelystä kaulimen pintaan, niin eipä enää tarttunut.

Tuote lupasi, ettei kakun päälle siirrettyä tulisi "norsunnahkaa" muistuttavaa pintaa, mutta kyllä sain sellaistakin aikaan. Sadetakki sinänsä oli oiva testauselementti, sillä siinä oli useampi osa, joten saatoin kokeilla esim. kaulia toisia osia ohuemmaksi ja jättää toiset paksummiksi, ja katsoa sitten, miten massa käyttäytyy.

 

Mikäli jätin massan hieman paksummaksi (3-4 mm), kakun reunaan jäi kurja jälki, mutta massan silottelu oli helpompaa. Mikäli kaulitsin selvästi ohuemmaksi (n. 2mm), massa jousti paremmin laitettaessa, eikä tullut sitä norsunnahkaa, mutta repeilyherkkyys oli selvästi suurempaa. En tiedä, onko kyse omasta taidottomuudestani asian suhteen vai miten onnistunkin yleensä aina saamaan ainakin osaan kakkua kurjat reunat, koska monet ovat vain kehuneet tätä tuotetta.

Ei sillä, kyllä minäkin kehun ja aion ostaa jatkossakin, mutta ehkä varsinkin suuriin kakkuihin teen niin kuin olen parhaimmat onnistumiseni tehnyt eli sekoitan Renshawn ja Funcakesin massaa niin, että Renshawta on kaksi kertaa niin paljon kuin Funcakesia.

Renshawn valtti on myös sen hulppea värivalikoima: näitä Extra-massojakin alkaa olla jo vaikka minkävärisiä. Tällöin saa varmasti tasaisensäyistä ilman värjäyksiä.

Muovailuun massa osoittautui myös mainioksi. Silikonimuotteihin en ehtinyt massaa kokeilla. Massan paras puoli moneen muuhun massaan verrattuna on se, ettei se maistu oikeastaan millekään, pelkästään makealle. Se ei siis pilaa tai sotke kakun makua, eikä jää tuoksumaan vahvasti koristeissa, kuten jotkut toiset massat.

Toinen testi
Tämä oli itse asiassa testi numero yksi, sillä olin jo ennen tuotetestausvalintaani hankkinut ko. massaa (valkoista) 1 kg ja päällystin sillä ystäväni pojan ristiäiskakun (koristeet Renshaw PRO-massaa) jo viikkoa sadetakkikakkua ennen. Kilon kaulitsemiseen tarvitsisin kyllä suuremman alustan, sillä tuntui, etten ehkä saanut sitä tarpeeksi tasaisesti kaulituksi. Mutta suuren massamäärän työstäminen kerralla oli kuitenkin paljon helpompaa kuin monen muun massan kohdalla.

Norsunnahkajälkiä kakun reunoihin tuli, mutta onneksi, kuten ylhäälläkin jo mainitsin, silottelu onnistui hyvin ja sillä sai niitä jälkiä häivytettyä.

Mansikkakakku lime-valkosuklaa-twistillä

Meillä oli sukutapaaminen tulossa nyyttärimeiningillä. Minä tietysti varasin kakuntekovuoron ja satokauteen nähden ehdotin tietysti mansikkakakkua. Kävin hakemassa ensimmäiset 5 kg mansikoita lempimarjapaikastani - ostarilta, ja pistin pakkaseen melkein neljä kiloa. Reilusti yli puoli kiloa meni tähän kakkuun ja melkein litran verran syötiin. Viikon tai kahden päästä aion hakea hillomarjoja vielä.

Kakku
Mansikkakakku kaipaa ehdottomasti sokerikakkupohjaa, joten kakkupohja on ihan perinteinen sokerikakkupohja (70 % sokeria ja jauhoja), jauhoista 80 % vehnäjauhoja, 20 % perunajauhoja.

Väliin laitoin limeraasteella maustettua vaniljatuorejuustokermaa sekä limen mehulla marinoituja tuoreita mansikoita. Kostutus jälleen vaniljamaitoa.

Koristelu
Loppumetreillä päätin, että teen valkosuklaaganachen kakun päälle. Siitä tuli taas hieman liian löysää. Säästin kermatäytettä päälle pursotettavaksi ja kauneimmat mansikat koristeiksi. Sitten vielä itse tehtyjä marenkeja mukaan. Pursotukset tein Städterin isolla kierretähtityllalla.

Prosessi ja mitä opin
Ganacheharjoituksia on jatkettava. Tuntuma oikeaan paksuuteen pitäisi löytää, eikä ahnehtia liian nopeasti kakun päälle.

Pursotusten kanssa meinasi käydä ohrasesti, sillä ne alkoivat valua valkosuklaaganachekuorrutuksen päältä, sillä kakku ei ollut täytön jälkeen päältä järin tasainen vaan reunat viettivät alaspäin. Nostelin pursotuksia varovasti takaisin kakun päälle niin, että ne tarttuisivat edes mansikoihin.

Marenkeja olin laittanut ensin reunoillekin, mutta otin ne pois, koska ne eivät oikein sopineet reunaan kermapursotusten kaveriksi. Kokosin niitä pikkuisen keon keskelle kakkua.

Pursotukset ja kokonaisuus kestivät lopulta hyvin myös kuljetuksen, ja kakku oli vielä samannäköinen tarjoiluvaiheessa. Muutamat hidastepomput vaan saivat pidättämään hengitystä. :D

Miltä maistui
Ehdin ottaa pikkupalan kakkua. Hieman olisi pitänyt kostuttaa enemmän, sillä täytin kakun tarjoilupäivänä. Hyvää se kuitenkin oli. Valkosuklaa toi mukavan täyteläisyyden ja lime raikkauden makeiden mansikoiden rinnalle. Nautiskelemaan en ehtinyt, sillä juoksin pihalla kirmaavien lasten perässä. :D

Kakkuja tulossa

Olimme yli viikon reissun päällä ja siis ilman kakun tekoa koko se aika!! No piti sitten heti, kun ehdin, tehdä kakkupohjia jo jemmaan pakkaseen. :D PME:n 10 ja 15 cm vuoat tositoimissa voikakkupohjien kimpussa.

Mustaherukka-suklaakakku

Tämä kakku syntyi ensimmäiseksi siitä, että kaapissa oli päiväystä läheneviä kakkutarpeita, toiseksi kiitokseksi kissojen hoitajalle ja kolmanneksi halusta kokeilla suklaista kakkupohjaa.

Kakku
Kakkupohja osoittautui tähänastisista kokeiluista kaikkein parhaaksi: ei niin tiivis kuin Kakkumonsterin voipohja, joka on toinen suosikkini, ja jotain aivan muuta kuin kaakaojauhesokeripohja, mistä en kyllä pidä paljoakaan. Löysin sen Suklaapossun blogista. Helppo ja älyttömän hyvä! Korvasin maitoainesosan kermaviilillä, sillä sitä sattui löytymään kaapista.

Täytteenä mustaherukkainen täyte (kermaa, mustaherukkatuorejuustoa, vaniljarahkaa, mustaherukoita), kuorrutteena mustikkajauheella maustettu/värjätty sokerikreemi.

Koristeet
Olin päättänyt tehdä suklaaganachevalukakun, mutta muita koristeita en juuri ollut miettinyt vaan nappasin jotain, mitä kaapista löytyi: dominokeksejä ja violettejä koristerakeita.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohjaresepti oli oiva löytö ja odotan jo seuraavaa kakkua, johon pohja sopii! PME:n alumiiniset vuoat tosin eivät tunnu oikein toimivan näihin rasvaisiin kakkupohjiin. Olen kokeillut niin vuokasprayta, pelkkää voitelua, jauhotusta niin vehnäjauhoilla, korppujauhoilla kuin mannaryyneillä. Aina saan kakun jostain kohdasta (yleensä pohjasta) kiinni vuokaan ja kakkupohjaan lohkeaa palanen. Ehkä täytyy hankkia vielä jokin välikoon irtopohjavuoka 13 cm ja 24 cm lisäksi.

Täyte tuntui hyvin jämäkältä eikä kovin makealta, joten uskaltauduin tekemään sokerikreemin, joka on niin paljon nopeampaa valmistaa kuin marenkikreemi. Aiemmista hankaluuksista oppineena pursotin kreemin kakun päälle, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, koska tasoitus oli helpompaa kuin aiemmin.

Ganachen tein tällä kertaa tämän ohjeen mukaan. Laitoin kyllä hitusen enemmän kermaa. Aluksi näytti, että se olisi sopivaa, mutta kun laitoin kakun päälle (heti), se jähmettyi lähes heti, eikä lopputulos ollutkaan ihan sellainen kuin olin toivonut. Edellinen ganacheyritykseni päättyi päinvastaiseen lopputulokseen:

#överikakku meni vähän #pipari'ksi #drippedcake #satusenkakut

Henkilön Satu Luhtanen (@satunnen) jakama julkaisu 31. 12ta 2016 klo 13.40 PST

Koristeasiaa olisi pitänyt miettiä kyllä paremmin ennen ganachen laittoa, sillä niin äkkiä se jähmettyy, että dominokeksien sommittelun jälkeen ei koristerakeet kyllä enää oikein tarttuneet. Olin niin pettynyt ganachen epäonnistumiseen, joten en oikein jaksanut miettiä koristelua sen kummemmin.

Mille maistui
Suklaapohja oli taivaallista!! Mutta mustaherukkatuorejuustoa en kyllä enää taida ostaa. Jotenkin siinä juuston maku oli turhan pistävä. Samaa ajattelin myös vadelmatuorejuustosta. Ehkä ne sopivat paistettuun juustokakkuun paremmin, mutta osana moussea ei minun makuuni.

Kissojenhoitaja pisti lopun kakun pakkaseen, ja söimme sitä reissusta kotiuduttuamme. Silloin kakku maistui ainakin yhtä hyvälle, mutta koostumus oli toki jo vähän kuivempi.

Satusen kakkuhistoria

Uskaltaisin väittää, että olen aina tykännyt leipoa, ainakin, jos ollaan pitäydytty pois hiivataikinoista. :D

Muistan ala-asteella tehneeni äidin ohjeistuksella ja valvonnassa sydänvuoassa Särkyneiden sydänten kakkua.

Yläasteella kuuluin oppilaskuntaan ja tein täytekakun oppilaskunnan arpajaisiin. Olin kuitenkin katsonut päivän väärin ja toimitin kakun viikkoa liian aikaisin. Se pistettiin pakkaseen ja toivon mukaan oli vielä ok sulatuksen jälkeen.

Seuraavat kakkumuistoni kuuluvat aikuisuuteen, vaikka olen kyllä ainakin lukioikäisenä leiponut muutamia täytekakkuja sekä kääretorttuja synttäreilleni. Reilu kymmenen vuotta sitten tein ystäväni pojan ristiäisiin täytekakun. Tein siihen nimen suklaakirjaimin. Nyt kokeneempana uskallan väittää sen olleen hyvin välttävä suoritus.

Sittemmin tykästyin muffinssien ja cupcakejen tekemiseen. Bravuurini on ollut myös aika perinteiseen muropohjaan (pienellä twistillä) tehty omenapiirakka.

Esikoiseni ristiäisiin tein kakun, jonka siskoni koristeli juhlapaikalla. Sen jälkeen olen aina lasteni synttäreille ja keskimmäisen ristiäisiinkin tehnyt. Vasta tänä keväänä innostuin enemmän kakkujen teosta, kun keskimmäisen 3-vuotissynttäreillä hänen kumminsa lapsi kysyi, voisiko minulta tilata kakun hänen synttäreilleen. Tuolloin tyrmäsin ajatuksen, mutta kipinä siitä jäi itämään, ja sen jälkeen yhä useammin eksyin eri kakku- ja leivontatarvikesivustoille.

Siskoni on pitänyt aikanaan kakkublogia, ja hän onkin ollut tärkein neuvonantajani kakkuharrastuksessani. Kotimaisista kakkubloggaajista olen parhaimmat neuvot ja vinkit saanut Kakkumonsterin kirjoituksista ja videoista.

Koristeet ovat siskoni käsialaa

Kakkubloggaamisen aloin kesäkuussa 2017 pitääkseni muistissa kotiäitihuuruissa tehtyjä kakkutekoja.

Koristeiden tekeminen on rentouttavaa puuhaa. Kakkujen suunnittelu on ihanaa ideoiden keräämistä. Täytteiden miettiminen on mielikuvien yhdistelyä makuelämyksiin. Itse kakun kokoamisprosessi on haastavien tilanteiden voittamista. Ei tämä elämä niin vakavaa ole, että jokaisen rytyn tarvitsisi olla suorassa, mutta kun saa yhden rypyn häviämään, on voittajafiilis.

Nemokakku

Kuopukseni 1-vuotissynttärijuhlat pidettiiin tänään. Olin jo aiemmin päättänyt kakun teemaksi Nemoa etsimässä. Ajatus lähti itse asiassa oranssista sokerimassasta, jota minulla oli jäljellä. Teinkin Nemo-koristeen jo hyvissä ajoin, mikä kyllä osoittautui hienoiseksi virheeksi. Sillä, kun vähän aikaa sitten otin koristeen esille, huomasin oranssin massan värjänneen valkoiset kohdat.

Kakku
Kakkuina toimivat jälleen pienemmän kakun perinteinen sokerikakkupohja (2 munaa, 13 cm vuoassa) sekä alempi voikakkupohja (5 munaa, 18,5 cm rengasvuoassa). Täytteenä pätkis-kinuski-moussea ja kostukkeena vaniljamaito. Kuorrutus marenkikreemillä ja päällys Renshaw-Funcakes-sokerimassoja (RS turkoosi, FC pastel blue ja RS valkoinen).

Koristeet

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. 

Kuten kerroinkin, tein Nemon jo viikkoja sitten, mutta Sallisen oranssi oli värjännyt valkoiset kohdat ja jouduin maalaamaan valkoisella pastavärillä ne taas valkeiksi. Nemon tekemiseen etsin Youtubesta ohjevideota, ja tästä katsoin vinkkiä. Muotoilumassasta olisi saanut kyllä paremman/helpommin.


Muut koristeet tein pari päivää ennen kakun koristelemista tai sen yhteydessä kaikenlaisista jämämassapaloista, mitä satuin löytämään varastoistani. Ideoita erityisesti merikasveihin sain Instagramista.

Suurimman osan koristeista tein itse muovailemalla/muotoilemalla, mutta muutamat on tehty Wiltonin Meren elämää -muotilla. Tosin huomasin jälleen, ettei Renshawn massa toimi silikonimuottien kanssa oikein hyvin. Olisin halunnut saada tehtyä muotin aallot, mutta monista yrityksistä huolimatta, en saanut niitä onnistumaan (mm. muotin öljyäminen tai tomusokerointi, eri mittaiset pakastukset, hellät ja vähän tiukemmat painelut yms.).

Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohjat onnistuivat mainiosti, mutta aikataulu petti, sillä minun piti tehdä ne jo torstaina. Mutta lapsiperheessä ei aina voi luottaa suunnitelmaansa. Olimme nimittäin torstaina käymässä Muumimaailmassa, ja tarkoituksenani oli tehdä sieltä tultua kakkupohjat valmiiksi, mutta kuopus ajatteli ajomatkan jälkeen herättyään (oli kylläkin jo iltayö), että nyt on aika leikkiä. Näin ollen kakkupohjat valmistuivat vasta perjantaina.

Koska täytin kakut perjantai-iltana, eivät pohjat olleet mielestäni riittävästi tekeytyneet ja erityisesti sokerikakkupohja murusti aika tavalla.

Täytteen teossa pähkäilin valmistushetkeen saakka, mitä laitan kakkuun. Päädyin kaapista löytyviin pätkiksiin, vaniljarahkaan ja kinuskituorejuustoon kermavaahtoon sekoitettuna. Pätkikset murskasin paloiksi. Aiemmasta vahingosta viisastuneena laitoin riittävästi liivatteita. Tosin lopputuloksessa en oikein pidä liivatteiden tuomasta tuntumasta...

Kreemin levitys oli taas työn ja tuskan takana, vaikka marenkikreemi oli hyvin pehmeää. En tiedä, miksen sitä saa toimimaan. Onneksi kreemi riitti juuri ja juuri, mutta aivan tasaiseksi en sitä saanut.

Lauantai-illaksi jäi sitten massapäällystys ja koristelu. Olipa ihana toimia melko pienen massamäärän kanssa, jonka saa helposti kaulittua. Kuitenkin asia, mitä minun täytyy harjoitella hurjasti on massan siistiksi saaminen. Tai sitten on tosiaan kokeiltava muita massoja, koska aivan hienoista pintarepeilyä oli havaittavissa erityisesti ylemmän kakun kanssa, ja alemman massoittamisessa jäi taas muutamaan kohtaan ikävät vekit. Kakkusiloittajasta ei ollut mitään apua, sillä jostain syystä se halusi vain tarttua kakun pintaan...

Onneksi koristeilla sai piilotettua "huonot kohdat" tai ainakin kiinnitettyä huomiota muualle. Olin tosiaan ajatellut, että tekisin pelkästään aallot tuohon ylempään, mutta muotilla tekemisen osoituttua mahdottomaksi ja koristeita vielä ollessa reilusti, päädyin tekemään vesikasveja ja simpukoita sekä mereneläviä vielä pikkukakunkin alalaitaan. Koristeet kiinnitin elintarvikeliimalla.

Osa ohuista vesikasveista katkeili hetken päästä siitä, kun olin ne kiinnittänyt, mutta liimailin palasia takaisin.

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. Kun on kyse lastenkakusta ja -teemasta, ei ole niin justiinsa ja silti saa naivistisella tavalla aikas kivan lopputuloksen.

Mille maistui:
Ylempi kakku oli itseasiassa pitkästä aikaa maistuvaa sokerikakkupohjaista täytekakkua. Tykkäsin itse täytteestä kovasti, sillä siinä oli hienoista kinuskin suolaisuutta yhdistettynä pätkiksen minttuun. Hiekkaranta ja vilvoittava tuuli. Voikakkupohjan kanssa täytteeseen olisin kaivannut kosteutta enemmän. Ja molempien kohdalla olisi pitänyt hieman enemmän kostuttaa. Ehkä paranee "vanhetessaan" eli huomenna on parhaimmillaan. Kakkua jäi, joten ainakin pääsen testaamaan.