Suklaabanaanilakukakku "Herkkusampo"

Kolmevuotias tyttäreni on toivonut pitkään suklaakakkua, banaanikakkua ja lakukakkua, joten niistä toiveista syntyi tämä kakku.

Kakku
Tässä käytin jälleen mehevää suklaakakkupohjaa, täytteenä vaniljamoussea, banaania ja suklaapaloja, kostutus vaniljamaitoa, kuorrutteena suklaakermaa ja päällä hopeatoffeeganachea.

Koristelu
Käytin koristeina kaapista löytyneitä herkkuja: Fazerin sinisiä, lakuja, suklaatäytelakuja ja suklaapäällysteisiä lakuja sekä jäätelötuutti.

Prosessi ja mitä opin
Kakku sinänsä onnistui mainiosti, ja suklaakerma toimi hyvin kuorrutteena. Lakritsiganachen teossa käytin hopeatoffee-vastaavia ja suhde kerman kanssa oli lopulta 114 g toffeeta, 100g kermaa. Kun massa jäähtyi, se kiinteytyi niin paljon, ettei enää ollut niin valuvaa. Olisi siis pitänyt käyttää enemmän kermaa.

Miltä maistui?
Kakku oli omaan makuuni erinomaista. Lapset eivät pitäneet ganachesta, minkä osasin arvatakin, mutta muutoin tykkäsivät kovasti. Kun lakritsi tuli makuna vain päällyksen kastikkeesta, se ei vyörynyt yli, vaan kombinaatio oli oikein sopusuhtainen.

Marjainen suklaakakku

Tämä kakku meni samaan paikkaan kuin edellisen postauksen balettitossukakku. Olin ostanut jäätelötötteröitä ja halusin käyttää sellaista koristelussa. Tämän kakun valmistuksessa oli useampi kuin yksi mutka matkassa, joten lopputulos oli todellinen työvoitto.

Kakku
Kakkupohjana toimii mehevä suklaakakkupohja, täytteenä mustikkarahkaa, kostukkeena vaniljamaitoa, päällä mustikkajauheella maustettua marenkikreemiä ja suklaaganachea. Kakun halkaisija on n. 13 cm.

Koristelut
Näin Instagramissa kakkukuvan, jossa oli laitettu jäätelötötteröstä tulemaan marjoja, joten halusin tehdä jotain samanlaista. Kissankieli-suklaat kakun alareunassa olivat pakonsanelema yritys pitää kakku pystyssä. Sellaistakin olin suunnitellut joskus kakussa käyttäväni, mutta en juuri tässä. Toisaalta se toi ikään kuin marjakori-fiiliksen tähän kakkuun.

Prosessi ja mitä opin
Ensinnäkin kakkupohjaa tehdessäni onnistuin tiputtamaan suolapurkin taikinakulhoon niin, että sinne saattoi livahtaa jopa pari ruokalusikallista suolaa, joten jouduin tekemään homman alusta uudestaan. Opin sen, että jos tiputtaa suolapurkin, stressi lähtee. Suosittelen muillekin. :D Ja jatkossa olen varovaisempi.

Toisekseen kakkusaha loistaa edelleen poissaolollaan keittiöstäni. Asettelin ehkä vinoon leikatut kakkulevyt liian epätasaisesti ja kolmanneksi laitoin ahneuksissani liikaa täytettä ja varmaankin sama kuin edellisessä kakussa - liian vähän liivatejauhetta, koska kakkuhan alkoi kallistua! Luotin, että kreemillä me korjaamme sen, mutta ei pidä kreemi ihan mitä tahansa pystyssä. Otin siis luovuuden käyttöön ja löysin kaapista paketin kissankielisuklaita. Pengoin askartelutarvikkeita ja löysin valkoisen silkkinauhan. Tein niistä tukipilarit kakun alareunaan.

Neljänneksi olin unohtanut aamulla kaupan lähellä käydessäni ostaa marjat, joten jouduin päivällä lähtemään esikoisen kanssa ostarille marjanpoimintaan. Neiti kiukutteli koko matkan ja huusi railakkaasti kaupassa kiukkuaan. Ensi kerralla täytyy laittaa muistutus, eikä luottaa omaan muistiin, niin pääsee paljon helpommalla.

Laitoin jäätelövohvelin hieman kakun reunan yli tuolta korkeammalta puolelta, valuttelin ganachea painavammin sille puolelle. Edestä kuvatussa lopputuloksessa tätä hurjaa vinoumaa ei enää niin huomaa. Sivusta katsottuna jäi kuvaamatta.

Vielä saatuani kakut valmiiksi huomasin, että jääkaappi oli ruvennut lämpeämään! Hälytin kuorokaverini pian hakemaan kakut pois, etteivät ehdi mennä pilalle. Loppujen lopuksi syy lämpeämiseen taisi olla jääkaappi-pakastimen turbopakastus, jonka olin kytkenyt päälle, sillä heti sen poiskytkemisen jälkeen lämpötila palautui normaaliksi. Tästä opimme sen, että sitä kytkintä ei kannata käyttää ja pitää olla varovainen, ettei vahingossa kytke!

Balettitossukakku viisivuotiaalle

Kuorokaverini pyysi minua tekemään kakun viisivuotiaan lapsenlapsensa synttäreille. Neidin toiveena kakun teemaksi oli ballerina. Etsin ideoita Instagramista ja lopulta päädyin tekemään balettitossut.

Kakku
Kakkupohjana toimi vaalea kakkupohja, täytteenä mangorahkaa, kostutus vaniljamaidolla. Sokerimassan alla marenkikreemiä ja päällys Renshaw Extra -sokerimassaa, pinkit osat Funcakesiä.

Koristelu
Löysin netistä balettitossujen kaavat ja iloitsin tabletin tuomasta helposta ratkaisusta jäljentää kaavat leivinpaperille. Ennen täytyi tehdä monen vaiheen operaatioita. Tsekkasin yhden videon Youtubesta ja lähdin tekemään. Kuivatin tossut maissinaksupussin päällä, jotta sain niihin kaarevuutta. Harmi, ettei tullut otettua niistä lähikuvaa. Tossujen täytyy kuivua mieluiten useampi päivä. Rimpsuhelman tein kuvastamaan balettihametta, mutta ehkä se ei ihan välittynyt tästä, olisi ehkä täytynyt vielä yksi kerros laittaa.

Prosessi ja mitä opin
Tätä kakkua varten tekemäni kakkupohja, jonka olin tehnyt aiemmin jo pakkaseen, osoittautuikin leikatessa jääneen osittain raa'aksi, vaikkei tikkuun ollutkaan jäänyt taikinaa testatessani. Onneksi minulla oli vielä toinen pohja pakkasessa.

Mangorahkamousse olisi kaivannut varmaankin enemmän liivatetta, vaikka mielestäni sopivassa suhteessa sitä laitoin, sillä vaikka hyytymisaikaa oli ollut yön yli, täytettyä kakkua vuoasta irroittaessani huomasin, että varsin raskas kakkupohja painoi täytekerroksia niin, että ne pullistuivat. Ensimmäinen kreemikerroskin uhkasi lohkeilla, mutta toinen kerros jo pelasti tilannetta.

Tässä kakussa käytin liivatejauhetta ja alan epäillä sen toimivuutta/suhteen vastaavuutta liivatelehtiin nähden, sillä tuntuu muillakin kerroilla olleen hieman samaa vikaa...

Sokerimassaa kaulitessani tuntui, että Renshawn massa repeilee tai sitten täytyy jättää se hurjan paksuksi. Sain massan ok kakun päälle, mutta siloittamisessa taas toinen siloittaja uhkasi tarttua massaan. Täytyy nyt vihdoin heivata se menemään, aivan onneton.

Pullistelevan täytteen vuoksi en uskaltanut sivuja siloittaa niin hyvin kuin yleensä, mutta pienet skrubut sain piiloon helman alle.

Viimeistelin balettitossut helmiäissuihkeella, jota suihkuttelin myös helmaan. Tossuista tuli omasta mielestäni aika hienot juurikin suihkeen ansiosta. Pienet pinnan epätasaisuudet eivät korostu niin.

Toivottavasti sankari piti kakusta!

Raparperikakku

Olimme sopineet menevämme serkkuni luo kylään ja tarjouduin tekemään kakun. Halusin testata tekemääni raparperihilloa, uusia tyllia sekä vihdoin macaronseja, joten tämmöinen lopputulos syntyi.

Kakku
Tein pohjan Suklaapossun mehevän vaalean kakkupohjan ohjeella, mutta tajusin vuokaan kaataessa, että unohdin munat! Kakku tehty 13cm vuokaan. Välissä itsetehtyä raparperihilloa sekä vaniljamoussea, kostutus vaniljamaidolla. Päällä marenkivoikreemiä.

Koristelu
Sain siskoltani synttärilahjaksi lahjakortin Confettiin, josta tilasin Wiltonin tyllasetin. Halusin testata sitä ja kokeilin pursotuksia. Tosin laiskuuttani otin vain yhden tyllan heti käyttöön. Vihdoin pakkasessa olevat Lidlin macaronsit pääsivät kakun päälle.

Prosessi ja mitä opin?
Ensimmäinen testaukseni mehevään vaaleaan kakkupohjaan ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun munat jäivät pois. Mutta kakkupohjasta tuli kuitenkin aika ok käyttökelpoinen. Tiiviimpi toki ja vähän helpommin ehkä mureneva, joten uskaltauduin käyttämään.

Marenkivoikreemin olin pakastanut, ja uhkarohkeana kokeilin sen värjäämistä, vaikka Kakkumonsteri onkin varoitellut, ettei värjääminen jostain syystä onnistu pakastamisen jälkeen. Aluksi luulinkin niin, sillä kun rupesin värjäämään sulanutta kreemiä, se meni aivan kummalliseksi koostumukseltaan, liukkaaksi ja vetiseksi. Mutta kun jatkoin vatkaamista vielä hetken, kuohkeutui kreemi uudestaan ja toimi aivan normaalisti.

Ihastuin pieniin pursotusteriin ja -pusseihin. Pursotus oikeilla välineillä ja marenkikreemillä on ihmeen helppoa! Viimeistelin kakun vielä pienillä sokerihelmillä.

Miltä maistui?
Koostumus kakkupohjassa oli tosiaan hitusen liian tiivis, mutta kakku maistui oikein hyvältä. Raparperihillo ja vaniljamousse toimivat hyvin yhteen, eikä marenkikreemi ole ollenkaan niin makea kuin sokerikreemi, niin tuli syötyä päällysetkin. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan meidän lasten makuun... Mietin myös, miten saisin moussesta vielä ilmavamman.

Suklainen iltaruskokakku

Juuri kun olin päässyt sanomasta, ettei minulla ole seuraavasta kakusta vielä tietoa, soitti ystäväni ja kysyi, ehtisinkö tehdä kakun hänen vaatekutsuilleen, jonne olin menossa. Erityisiä toiveita ei ollut, mutta yksi vieraista oli gluteeniton, niin päädyin tekemään jälleen gluteenittoman kakun. Emäntä pitää suklaasta, joten ajattelin tehdä suklaaganachen kreemikakun päälle.

Kakku ja koristelu
Mehevä suklainen kakkupohja (paistettu PME 15 cm vuoassa) kätki sisälleen vaniljamoussea, johon oli rouhittu 100g maitosuklaata. Kostutus kaakaojuomalla, päällä italialaiseen marenkiin tehtyä marenkivoikreemiä, joka värjätty pinkiksi ja violetiksi sekä koristeena suklaaganachea, marenkeja, fazerin sinistä ja sokerihelmiä/strösseliä.

Prosessi ja mitä opin
Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä liukuvärjäyksen kreemillä. Se olisi ehkä kaivannut vielä yhden sävyn. Kreemin värjäyksessä meinasi tulla harmaita hiuksia, sillä confetin pastavärit ovat niin hentoisia, että niitä pitää laittaa hurjan paljon. Niinpä päädyin käyttämään violetissa Wiltonin väriaineita (pinkki ja sininen), niin sain kunnon violettia syntymään ilman puolen purkin läträystä.

Olin ajatellut laittaa macaronseja tämän kakun päälle, mutta valmiissa tuotteissa olikin vehnäjauhoa, niin ne jäivät odottamaan seuraavaa kakkua.

Miltä maistui?
Pääsin maistamaan tätä kakkua ja se kyllä maistui mainiolle! Marenkikreemi toimii niin paljon paremmin suutuntumassa, eikä ole niin tönkkömakea kuin sokerikreemi. Kostutus oli sopivaa, kakkupohja ihanaa ja täyte ainakin mukana olleiden kolmevuotiaiden mielestä herkullista. Ehkä jotain marjoja raikastamaan seuraavaa ganache-kakkua...

Synttärikakku numero 2: Trio-kakku

Kun keskimmäinen lapsistani oli saanut valita popcornkakun, esikoiseni valitsi mansikka-suklaakakun (tosin kumpikaan ei lopulta halunnut syödä popcornkakkua siinä olevan hyvin epäilyttävän kinuskin vuoksi...). Triokakku tästä itse asiassa tuli vahingossa, sillä kakku sisältää mansikkaa, suklaata ja vaniljaa, minkä tajusin vasta, kun kakku oli valmis.

Kakku 
Kakkupohja on Suklaapossun mielettömän mehevän suklaapohja (puolikas taikina), jonka paistoin Iloleipurin 13cm korkeassa irtopohjavuoassa. Täytteenä vaniljamoussea ja tuoreita mansikoita, kostutuksena vaniljamaitoa, päällä mansikkatomusokerikreemi.

Koristeet
Tällä kertaa koristeina saivat toimia suklaaganache sekä tuoreet mansikat, itsetehdy marengit, minivaahtokarkit ja sokerihelmet. Koristeet on kasattu tyyliin: enemmän on enemmän ja mahtuu minne mahtuu.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohja onnistui hyvin (toki paistoaika oli pitkä ja lämpötila melko matala, jotta kypsyi korkeaksi) ja sain sen leikattua useampaan osaan kuin olisin osannut arvata, sillä kuvassa näkyvien viiden kerroksen lisäksi saimme vielä maistella ison palasen kakkua, sillä se oli taas kohonnut keskeltä vuoreksi, jonka leikkasin pois.

Ensimmäisen kerroksen kreemiä pursotin kakun päälle, toisen levitin veitsellä. Sain hyvän ja tasaisen lopputuloksen, mutta kakkua jääkaappiin siirtäessäni kakku hieman taipui, koska kakkualusta antoi liikaa periksi, ja kreemi hieman lohkesi. Täytyy laittaa ostoslistalle taas parempia kakkualustoja.

Suklaaganachen kanssa alan jo tietää tuntumasta, milloin suhde on sopiva. Oikeastaan reseptien suhteet ovat suuntaa-antavia, sillä riippuu paljon suklaasta, miten paljon on sopivasti. Muutamasta kohdasta laitoin liikaa ganachea kerralla valumaan, mutta olen kehittynyt hurjasti, vaikka itse sanonkin.

Miltä maistui
Kokonaisuus oli todella maistuva! Suklaapohja on ihan huippu, sopiva kostutus ja ei liian makea täyte yhdistettynä ylimakeaan kuorrutteeseen ja ganacheen. Sokerikreemi vaan on niin tymäkkää, että tämäkin olisi voinut olla tasapainoisempi marenkikreemin kanssa. Toisaalta kreemiä voi helposti syödessä säännöstellä ja jättää ylimääräiset syömättä.

Molemmat kakut saivat kehuja, joskin popcornkakku jäi vähemmälle huomiolle, koska aloitimme mansikkakakusta, josta ei oikein pientä palaa onnistuttu saamaan. :D

Synttärikakku numero 1: Popcornkinuskikakku

Halusin tehdä kakkuja synttäreitteni kunniaksi, ja kutsuinkin ihmisiä Facebookissa sekä useammassa WhatsApp-ryhmässä, joissa olen jäsenenä. Annoin tytärteni päättää eri vaihtoehdoista, minkälaiset kakut teen. En yhtään tiennyt, montako ihmistä on tulossa, mutta niin moni ilmoitti, ettei pääse, joten päädyin tekemään kaksi "pientä" kakkua.

Kakku
Kakkupohjana toimii neljän munan sokerikakkupohja, joka on paistettu PME:n 15 cm vuoassa. Täytteenä on kinuskimoussea Omar-karkkipaloin. Kostutus vaniljamaitoa, kuorrutus sokerikreemiä. Päällä kinuskia sekä popcorneja.

Koristeet
Kakkukoristeen olen ostanut Kultasepänverstas CaiSannista.

Prosessi ja mitä opin
Tämän kakun teossa onnistui käytännössä kaikki muu paitsi kinuskin laitoin hieman liian kuumana kakun päälle. Kakkupohjan sain paistettua nätiksi, leikattua siisteiksi palasiksi, täytteestä tuli hyvä ja kreemitys sujui helposti.

Hassua sinänsä, että itse olen kokenut juuri sokerikreemin levittämisen helpoimpana, kun taas monet bloggaajat sanovat marenkikreemin levityksen olevan helpompaa. Minun mielestä sokerikreemi tarttuu kakkupohjaan ja täytteeseen paremmin, niin se ei lähde liukumaan tasoittaessa täytekohdista pois, kuten marenkikreemin kanssa on usein käynyt. Levitin tähän kaksi kerrosta kreemiä tylpällä veitsellä, tasoittelin metallisella raapalla.

Kinuskia keittelin ohjeen mukaan, sain sopivan sakeaksi, mutta aloin heti kaataa kakun päälle. Vaikka kakku olikin aivan kylmä, kreemi ei kestänyt niin suurta kuumuutta ja alkoi vähän valua mukana. Se ei kuitenkaan haitannut paljoa. Iskin päälle runsaasti popcornia ja valutin lopun kinuskin vielä niiden päälle.

Miltä maistui
Kakku oli suussasulavaa, tosin sokerikreemi tuntui liian tuhdilta, joten marenkikreemi olisi voinut sopia paremmin. Popcornien suolaisuus taittoi mukavasti kinuskin äkkimakeutta ja sokerikakkupohja oli riittävän ilmava. Etukäteen jo mietin, että jokin voipohjainen kakkupohja olisi takuulla liian tuhti tähän kombinaatioon

Vieraita tuli paikalle lopulta neljä, joten kakkua jäi...........

Leppäkerttukakku Kertun ristiäisiin

Kun sain kutsun serkkuni vauvan ristiäisiin, lupauduin tekemään kakun. Kun kyselin toiveita, sain kuulla, että teemana on leppäkerttu, minkä kyllä arvailin vinkkaavan vauvan nimeen. Pyysin siskoani tekemään kakkuun leppäkerttuvauvan koristeeksi, sillä hänellä on tuo vauvamuotti ja hän on tehnyt noita vauvakoristeita enemmänkin.

Kakku
Alempi kakku on 24 cm voikakkupohja, ylempi 18 cm mehevä suklaakakkupohja. Täytteenä on mansikkamoussea sekä vaniljamoussea suklaapaloin. Molemmissa kolme täyteväliä. Kostutus vaniljamaitoa, kreeminä crumb coatina italialainen marenkikreemi, joka loppui kesken ja tein vielä perinteisen sokerikreemin toiseksi kerrokseksi. Päällys alemmassa Renshawn sokerimassaa ja ylemmässä Squires kitchenin massaa.

Koristelu
Siskoni tekemä leppäkerttuvauvakoriste (marsipaania ja sokerimassaa) oli aivan ihana, joten en mitään suurempia koristuksia halunnut laittaa kakkuun. Tein noin viikkoa aiemmin kahdenlaisia pieniä leppäkerttuja sokerimassasta, pienemmissä pilkut maalattuna, hieman isommissa sokerimassaa. Oikeastaan vasta kakkua kootessa päätin, kuinka leppäkertut laitan.

Mustat pilkut ja helminauhat on Renshaw Extra-massaa, ja uskon niiden tahmaisuuden johtuneen joko hyvin kosteasta ilmanalasta tai sitten mustasta väristä, sillä aiemmin testaamani Extra-massa oli kyllä niin paljon helpompaa työstää. Tämä oli kovin tahmaista ja jäi kiinni kaulimeen, muotteihin ja muihin työvälineisiin. Tosin ensimmäistä kertaa käytössäni ollut helminauhamuotti osoittautui loistavaksi aiempaan (Heirolin silikonimuotti) nähden, josta saa irti vain yksittäisiä helmiä. Uusi muottini toimi oikein hyvin, joskin musta massa venyi ja tahmaantui heti muotista poistettuani.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohjat onnistuivat oikein hyvin, täytteistä tuli herkullisia. Käytin pienemmän kakun kohdalla reunavuokaa ja reunakalvoa täyttövaiheessa. Jälleen kävi niin, että reunakalvo jumitti reunavuoan saumakohtaan. Onneksi sain suurennettua vuoan niin, että sain välistä otettua kalvon kokonaisuudessaan pois. En tiedä, kuinka tämän ongelman ratkaisisi...

Molemmista kakuista tuli taas vinot. Todellakin täytyy hankkia kakkusaha. Harmikseni ne ovat olleet suomalaisissa leivontatarvikeverkkokaupoissa viime aikoina loppuneena.

Kreemin levitys sujui kohtuullisesti, tällä kertaa en käyttänyt pursotusta, sillä tajusin ensimmäistä kakkua kuorruttaessani ensimmäistä kertaa, että minun täytyy tehdä lisää kreemiä. Kreemin levityksessä kakun yläreuna on kaikkein vaikein osuus, sillä jostain syystä se ikään kuin hylkii kreemiä, eikä siihen saa jäämään tarpeeksi kreemiä.

Sokerimassojen kanssa koin suurimmat ongelmat. Kerrankin sain massan nostettua suhteellisen siististi ja keskelle kakkua, mutta molempien massojen kohdalla tapahtui repeilyä, eikä massalevy ollut edes ohutta! Siloitteluvaiheessa oli hankaluuksia, jouduin tekemään pari pientä paikkaakin. Toinen siloittajani (minulla on Wiltonin ja Confetin, en tiedä, kumpi on kumpi) menee kyllä pois käytöstä, sillä se tarttui aivan koko ajan massaan kiinni, eikä sillä tehnyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vahinkoa. Toinen toimi niin hyvin kuin siloittajan olettaa toimivan.

Onneksi on jo sen verran kokemusta, etten pienistä repeämistä hätääntynyt, vaan sain suht siistiksi lopputuloksen. Itseä ne tietysti jäivät harmittamaan.

Kakun kuljetus oli aikamoinen hengityksenpidätysjuttu, mutta sain kakun ehjänä perille asti Annin uunissa -verkkokaupasta ostetun korkean kakkulaatikon turvin.

Miltä maistui
Maistoin itse vain ylempää, mutta se maistui ihan täydelliselle! Sain kakusta hurjasti kehuja. Omat muksut tykkäsivät siitä myös, mitä en yhtään ihmetellyt. Varsin tuhti, sopivan lempeä ja kermainen, ei kuitenkaan liian makea (en laita yleensä täytteisiin paljoa sokeria). Kostutuskin oli mennyt aika nappiin.

Olin lopputulokseen kuitenkin oikein tyytyväinen itsekin. Kakku piti muotonsa hyvin, vaikkei tukia ollutkaan, ja se painoi kokonaisuudessaan monta kiloa. Massat kestivät kakun päällä ihan ok, tosin mustat koristeet tarttuivat kyllä kakkulapioon/-veitseen koko ajan. Maku kruunasi kokonaisuuden.

Gluteeniton fazerinakakku

Lupasin tehdä kakun jälkiruuaksi rapujuhliin, joihin vuosittain osallistun. Aluksi mietin ravunmuotoista massapäällysteistä kakkua, mutta päädyin sitten kreemikakkuun ja suklaaganacheen, joka ei tähän mennessä ole ollut järin onnistunut vaihtoehto edellisissä kokeiluissani.

Allergioiden vuoksi kakku oli tehtävä gluteenittomaksi ja monet täyte- ja koristevaihtoehdot oli poissuljettu. Päädyin täytteessä appelsiiniin. En siinä vaiheessa ajatellut tekeväni fazerinakakkua, mutta sen valmistuttua tajusin, että tummasuklaa yhdistettynä appelsiiniin sitä juurikin on. Kakku ei kylläkään sisällä fazerinaa.

Kakku
Tein ensimmäisen kerran mielettömän mehevän suklaakakkupohjan gluteenittomaan jauhoseokseen. Lopputulos oli oikein mainio, joskin tavallisiin jauhoihin nähden hieman murenevaisempi ja maultaan "kuivempi". Laitoin PME 15 cm vuokaani ensimmäistä kertaa leivinpaperin pohjalle, enkä muuta tehnytkään. Toimi paljon paremmin kuin jauhotus- ym. kokeilut. Kakku ei jäänyt kiinni, pohja irtosi kauniisti.

Täytteenä oli appelsiinimarmeladia sekä appelsiinimoussea, kostukkeena vaniljamaitoa, italialaista marenkikreemiä kuorrutteena sekä tummasuklaaganachea päällä.

Koristelu
Olin ajatellut laittaa macaronseja ja marenkeja kakun päälle, mutta manteliallergian vuoksi täytyi muuttaa suunnitelmaa. Koska vaaleanoranssiksi värjättyä kreemiä jäi, päätin pursottaa sitä suklaaganachen päälle. Sitten kaivoin kaappeja, mutten löytänyt mitään "sopivaa suklaata" tähän, joten tyydyin pursotuksiin. Heitin vielä päälle hieman pieniä sokerihelmiä.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohja onnistui hyvin, leikkaamisessa olisin kaivannut kakkusahaa, sillä kakku täyttämisenkin jälkeen jäi hieman vinoksi epätasaisten kerroksien vuoksi. Täytevälejä tuli siis kolme.

Kreemin levityksessä käytin jälleen pursotusta apunani. Kreemi vaan hieman lohkeili, kun käytin kakkua aina välissä jääkaapissa (crumb coat - toinen kreemikerros - ganache) ja siinä siirrellessä kakku pääsi vähän liikkumaan.

Suklaaganachesta uskalsin tällä kertaa tehdä sopivan löysää, joten se onnistui kohtalaisen hyvin, toki tuntumaa vielä pitää harjoitella. Sekä levitystä.

Minun täytyy hankkia kakkusaha sekä käydä ajatuksella kreemikakkuun sopivien koristeiden kaupoilla.

Miltä maistui
Kakku maistui minusta ihanalta, vaikkakin hyvin tuhdilta. Niin paljoa en kuitenkaan itse appelsiini-suklaa-yhdistelmästä pidä, että yhden palan jälkeen heti lisää olisin kaivannut. Ehkä syynä siihen on myös mainio ateria juuri ennen kakkua. Ehkä olisi pitänyt laittaa hieman enemmän täytettä, ehkä 1,5 kertaisesti sen, mitä nyt laitoin (2dl kermaa, prk appelsiinirahkaa, prk appelsiinituorejuustoa -> 4 dl kermaa, 2 prk rahkaa, 1 prk tuorejuustoa), niin olisi pohjan ja täytteen suhde ollut vielä paremmin tasapainossa.

Paloautokakku kolmevuotiaalle

 

Julkaistuani kakkukuva-albumin Facebookissa, kysyi eräs tuttavani, voisinko tehdä kakun heidän kolmevuotiaalleen. Palomiesteemaiset synttärit olivat tulossa jo muutaman päivän päästä, mutta aikatauluuni sopi ja tietty sormet syyhysivät leipomaan reilun viikon tauon jälkeen. Mitään muita erityisiä toiveita ei ollut, mutta ehdottamistani täytevaihtoehdoista mansikka oli eniten sankarin mieleen. Idea kakun koristelusta oli oikeastaan yhdistelmä useasta Instagramista löytämästäni kakusta.

Kakku
Kakkupohjaksi tein voipohjan, jotta tästä 15cm halkaisijaltaan olevasta pikkukakusta riittäisi kaikille vieraille. Täytteenä tuoreita mansikoita ja vaniljamoussea. Kostutus vaniljamaitoa. Kuorrutus sveitsiläistä marenkivoikreemiä, päällys Squires Kitchenin sokerimassaa. Koristeet Funcakesin eri värisiä massoja.

Koristeet
Tein liekit pari päivää aiemmin, vapaalla kädellä ilman malleja. Paloautoa hahmottelin yhden Instagramista löytämäni version mukaisesti, myös vapaalla kädellä ilman mittauksia. Nimi on tehty FMM:n muotilla.

Prosessi ja mitä opin
Ensimmäistä kertaa käytin pakastettua kreemiä, joka kyllä käyttäytyi eri tavalla kuin pakastamaton. Se oli liukkaampaa ja kakku imaisi sitä itseensä niin, että kahdenkin kreemikerroksen jälkeen olisi voinut sanoa melkeinpä seminakukakuksi. Mutta kreemi kyllä tarttui paremmin kakkuun kuin yleensä, eikä täyte lähtenyt mukaan. Liekö sitten syy siinä, ettei tällä kertaa täytteessä ollut tuorejuustoa...

Toinen uusi juttu oli tuo SK:n massa, jota testasin ensimmäistä kertaa. Sitä oli helppo työstää, eikä se tarttunut alustaan. Mutta se tuntui repeilevän kovin helposti ja ilmakupliakin tuli paljon enemmän kuin muissa testaamissani massoissa. Kakun päälle laittaessa sain massan murtumaan useasta kohden. Ei ole edelleenkään Renshawn ja Funcakesin yhdistelmän voittanutta käsiteltävyydessä ja lopputuloksen siisteydessä. Kilon paketista on vielä puolikas jäljellä, joten pääsen vielä testaamaan, jos massa käyttäytyy eri tavalla, kun suljettava pakkaus on ollut hetken auki. Massa ei kuitenkaan maistunut tai tuoksunut oikeastaan millekään, joten siinä mielessä hyvin neutraali vaihtoehto.

Vielä oikein paljon onnea kolmevuotiaalle Veetille!

Kirpun kyläkaupassa -kakku

Kirpun kyläkauppa on Pikku Papun laulut -kirjassa oleva runo/laulu. Kirjan on kirjoittanut Liisa Kallio ja Soili Perkiö on säveltänyt runot. Pikku Papu -kirjoja on useampia, ja Pikku Papun orkesteri esittää näitä lauluja. Olemme esikoisen kanssa tutustuneet hahmoon jo vuosia sitten. Osaltaan sen vuoksi keskimmäisen lapsemme "työnimi" oli Papu.

Tähän kakkuun sain idean kerran kakkutarvikenettikauppoja katsellessani ja sieltä mm. avainmuotin löytäessäni. "Avaimia, palapelin paloja..." Ajattelin, että haluan visualisoida laulun kaikkine yksityiskohtineen tähän kakkuun.

Koska koristeita tein useana päivänä, lapsetkin innolla seurasivat tätä prosessia ja odottivat kakun valmistumista. Kun he olivat muutaman päivän poissa, tein kakun valmiiksi juuri hetkeä ennen heidän kotiinpaluutaan.

Kakku
Kakkupohjana oli mielettömän mehevä suklaakakkupohja, täytteinä mustikkarahkamousse mustikoilla ja vaniljarahkamousse suklaapalasilla. Kostutus vaniljamaidolla. Kuorrutukseksi tein ensimmäistä kertaa marenkivoikreemiä sveitsiläiseen tapaan eli vesihauteessa.

Koristeet
Tein koristeet avaimia lukuunottamatta vapaalla kädellä hahmoihin kirjasta mallia katsoen. Koristeissa käytin kaikenlaisia massanjämiä, mitä tässä olikaan kertynyt. Lisäsin myös joitakin jemmaan jääneitä aiempiin kakkuihin tekemiäni varakoristeita (mm. napit).

Hahmoina olivat kirjoista tutut Kirppu, Pikku Papu, leppäkerttu Hannu, Ennustaja-Etana, Mato, Kirva sekä Muurahainen. Kyläkaupan myyntiartikkeleina laulun "muttereita, ruuveja, ruostuneita nauloja, tutteja ja avaimia, palapelinpaloja, silmälasin linssi ja emaloitu pinssi". Näiden lisäksi myös kasa muita mullasta löytyviä aarteita.

Kaupan seinät olivat Funcakesin vaalenruskeaa, cappucino-massaa, tarkoituksenaan mallata puunrunkoa. Kakun päällyksen oli tarkoitus esittää nurmikkoa tai sammalta, tosin väri jäi ehkä hieman liian kirkkaan vaaleanvihreäksi. Siinä siis Renshawn Extra-keltainen sokerimassa värjättynä ripauksella sinistä pastaväriä.

Kaupan kulmauksiin liimasin sulalla suklaalla kissankielisuklaat ikään kuin sadevesiputkiksi.

Prosessi ja mitä opin
Olen aivan ihastunut tuohon mehevän suklaiseen kakkupohjaan. Se valmistuu nopeasti ja helposti ilman vatkaimia ja onnistuu hyvin, kunhan paistaa tarpeeksi laakeassa vuoassa. Tässä käytin 23*23cm -kokoista neliövuokaa.

Sveitsiläinen marenkikreemi oli hyvin vastaavanlaista kuin italialainen versio, tosin italialaisessa keitetään sokeri veden kanssa siirapiksi ja kuuma siirappi kaadetaan marenkivaahtoon. Sveitsiläisessä taas sokeri ja valkuaiset vatkataan kuumassa vesihauteessa ennen ilmavaksi vatkaamista. Maistuvat mielestäni käytännössä samalta. En vielä osaa sanoa, kumpaa on mielestäni helpompi tai mukavampi tehdä. Mieluiten kuitenkin teen aina ison satsin kreemiä, jotta ei joka kakun kohdalla tarvitse tehdä uutta. Nytkin loput pistin pakkaseen.

Koristelun tein hyvin vapaamuotoisesti ja vailla suurempia sommitteluja, mikä mielestäni myös tähän tyyliin sopii. Mittasin suurin piirtein sivulle tulevat massapalat, joiden tarkoitus oli tosiaan esittää puun kaarnaa, minkä vuoksi jätin yläreunan rosoiseksi. Yli kakun tulevien reunojen oli myös tarkoitus pitää pinnan koristeet kakun päällä, etteivät lähde karkuun.

Miltä maistui
Täytyy sanoa, että tämä kakku oli erittäin paljon minun makuuni. Myös tytöt tykkäsivät. Mustikkarahka ja pehmeä suklaakakku ovat tosiaan (ainakin meidän) lapsille maistuva yhdistelmä. Tosin cappucinomassaa tai muutakaan makumassaa en aio enää hankkia, sillä massa haisi kamalalle. Joka kerta jääkaappia avatessa haju pelmahti huoneeseen. Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut kakun makuun, sillä jätän aina massan syömättä, joten ei haitannut.

Oluttuoppikakku

Tämän kakun idea tuli Instagramissa näkemästäni videosta, ja koska kuopuksen kummisetiä oli tulossa kylään, halusin tehdä heille tuoppikakun. Moni näkemäni tuoppikakku on päällystetty sokerimassalla, mutta tämän halusin tehdä kreemillä.

Kakku
Kakkupohjana on voikakkupohja, jonka paistoin pienessä 10 cm PMEn vuoassa. Täytteenä lemon curdia ja mangorahkamoussea pätkismuruin. Kostutus itsetehdyllä spritellä (sitruunaa, vissyä, sokeria).

Koristelu
Kakku on kuorrutettu marenkivoikreemillä, mutta sitä tehdessäni tajusin, että värjäsin keltaiseksi koko satsin, joten tein ihan perustomusokerivoikreemin, jolla pursotin vaahdot. Pursotuksessa käytin pyöreää tyllaa. Kahva on sokerimassaa.

Prosessi ja mitä opin
Pieni kakkupohja oli helppo käsitellä ja saada leikattua siististi useaan osaan. Täytettä laitoin varsin varovaisesti, sillä täyttövälejä tuli neljä, enkä halunnut laittaa liivatetta.

Kreemin levittämiseen olen ruvennut nyt käyttämään koripunostyllalla pursottamista, jotta saan tasaisesti ja täytettä sotkematta crumb coatin tehtyä. Sitten seuraava kreemikerros onkin jo hurjan paljon helpompi levittää. Epäilen, että minulla on liian vahvat otteet palettiveitselle tai raapalle, sillä parhaan tuntuman silotteluun saan ihan tavallisella veitsellä, sellaisella tylpällä, vanhalla kouluaikojen veitsellä.

Vaahdon pursotus oli hauskaa. Ja yhdellä tyllalla sain kaikki tehtyä, isommat ja pienemmät kuohut. Tosin jälkikäteen huomasin, että olisi irroitusjälki kannattanut pehmentää, niin ei olisi jäänyt niin paljon vaahtohuippuja.

Kahvasta tuli suhteessa liian suuri/laaja, mutta ei se lopulta haitannut, koska sain sen lautaseen sopivasti tuettua.

Miltä maistui
Vieraat pitivät kakusta hurjasti. Itse pääsin maistamaan hieman ja kyllähän se maistui. Sitruuna toi mukavaa hapokkuutta ja pätkis raikkautta, mangoraha pehmeyttä. Tosin olen jo vähän kyllästynyt voikakkupohjan tuhtiuteen. Ensi kerralla taas jotain muuta.

Ultra Bra -sadetakkikakku ja Renshaw-massatestausta

 

Pääsin jälleen Confetin tuotetestaajaksi testaamaan uutta Renshaw Extra -sokerimassaa. Olen käyttänyt paljon Renshawn massoja entuudestaan ja siksi pystyin vertailemaan hyvin aiempiin kokemuksiini.

Tämä massa on kehitetty kestämään helteisiä olosuhteita aiempia paremmin. Se on myös joustavampaa ja helpommin kaulittavaa kuin aiempi PRO-massa.

Koska sain paketin keltaista massaa, pähkäilin, mitä siitä oikein teenkään. Kyselin kavereilta ja yksi mainitsi sadetakin. Tuosta minulle muistui mieleen kuva, jolla serkkuni voitti tämänvuotisen Provinssin kuvakilpailun. Olen myös itse laulanut aikoinani bändissä, joka soitti Ultra Bran musiikkia, joten halusin tehdä tavallaan tribuutin heille. Eripari-kumisaappaat lisäsin vain lisäväriä tuomaan.

Kakku
Kakku oli 15 cm voipohjakakku, jossa täytteenä kerma-sitruunarahka-valkosuklaa-täytettä ja lemoncurdia. Kostutus spritella, kuorrutus marenkivoikreemillä.

Koristelu ja Renshaw-massan käyttö
Tein täysin vapaalla kädellä ja kummempia mittailematta sadetakin osat sokerimassasta. Napit otin harmaasta massanjämästä pyöreäpäisellä tyllalla. Kakkuun meni 500 g sokerimassaa. Sadepisarat tein elintarvikeliimatipoilla. Saappaat muovailin kaapistani löytyneistä massajämistä.

Renshaw Extra -massan työstäminen ja kauliminen oli todella helppoa. Se ei jäänyt kiinni alustaan, ihan hieman vain tarttui pienempään kaulimeen, mutta sipaisu maissitärkkelystä kaulimen pintaan, niin eipä enää tarttunut.

Tuote lupasi, ettei kakun päälle siirrettyä tulisi "norsunnahkaa" muistuttavaa pintaa, mutta kyllä sain sellaistakin aikaan. Sadetakki sinänsä oli oiva testauselementti, sillä siinä oli useampi osa, joten saatoin kokeilla esim. kaulia toisia osia ohuemmaksi ja jättää toiset paksummiksi, ja katsoa sitten, miten massa käyttäytyy.

 

Mikäli jätin massan hieman paksummaksi (3-4 mm), kakun reunaan jäi kurja jälki, mutta massan silottelu oli helpompaa. Mikäli kaulitsin selvästi ohuemmaksi (n. 2mm), massa jousti paremmin laitettaessa, eikä tullut sitä norsunnahkaa, mutta repeilyherkkyys oli selvästi suurempaa. En tiedä, onko kyse omasta taidottomuudestani asian suhteen vai miten onnistunkin yleensä aina saamaan ainakin osaan kakkua kurjat reunat, koska monet ovat vain kehuneet tätä tuotetta.

Ei sillä, kyllä minäkin kehun ja aion ostaa jatkossakin, mutta ehkä varsinkin suuriin kakkuihin teen niin kuin olen parhaimmat onnistumiseni tehnyt eli sekoitan Renshawn ja Funcakesin massaa niin, että Renshawta on kaksi kertaa niin paljon kuin Funcakesia.

Renshawn valtti on myös sen hulppea värivalikoima: näitä Extra-massojakin alkaa olla jo vaikka minkävärisiä. Tällöin saa varmasti tasaisensäyistä ilman värjäyksiä.

Muovailuun massa osoittautui myös mainioksi. Silikonimuotteihin en ehtinyt massaa kokeilla. Massan paras puoli moneen muuhun massaan verrattuna on se, ettei se maistu oikeastaan millekään, pelkästään makealle. Se ei siis pilaa tai sotke kakun makua, eikä jää tuoksumaan vahvasti koristeissa, kuten jotkut toiset massat.

Toinen testi
Tämä oli itse asiassa testi numero yksi, sillä olin jo ennen tuotetestausvalintaani hankkinut ko. massaa (valkoista) 1 kg ja päällystin sillä ystäväni pojan ristiäiskakun (koristeet Renshaw PRO-massaa) jo viikkoa sadetakkikakkua ennen. Kilon kaulitsemiseen tarvitsisin kyllä suuremman alustan, sillä tuntui, etten ehkä saanut sitä tarpeeksi tasaisesti kaulituksi. Mutta suuren massamäärän työstäminen kerralla oli kuitenkin paljon helpompaa kuin monen muun massan kohdalla.

Norsunnahkajälkiä kakun reunoihin tuli, mutta onneksi, kuten ylhäälläkin jo mainitsin, silottelu onnistui hyvin ja sillä sai niitä jälkiä häivytettyä.