Kirpun kyläkaupassa -kakku

Kirpun kyläkauppa on Pikku Papun laulut -kirjassa oleva runo/laulu. Kirjan on kirjoittanut Liisa Kallio ja Soili Perkiö on säveltänyt runot. Pikku Papu -kirjoja on useampia, ja Pikku Papun orkesteri esittää näitä lauluja. Olemme esikoisen kanssa tutustuneet hahmoon jo vuosia sitten. Osaltaan sen vuoksi keskimmäisen lapsemme "työnimi" oli Papu.

Tähän kakkuun sain idean kerran kakkutarvikenettikauppoja katsellessani ja sieltä mm. avainmuotin löytäessäni. "Avaimia, palapelin paloja..." Ajattelin, että haluan visualisoida laulun kaikkine yksityiskohtineen tähän kakkuun.

Koska koristeita tein useana päivänä, lapsetkin innolla seurasivat tätä prosessia ja odottivat kakun valmistumista. Kun he olivat muutaman päivän poissa, tein kakun valmiiksi juuri hetkeä ennen heidän kotiinpaluutaan.

Kakku
Kakkupohjana oli mielettömän mehevä suklaakakkupohja, täytteinä mustikkarahkamousse mustikoilla ja vaniljarahkamousse suklaapalasilla. Kostutus vaniljamaidolla. Kuorrutukseksi tein ensimmäistä kertaa marenkivoikreemiä sveitsiläiseen tapaan eli vesihauteessa.

Koristeet
Tein koristeet avaimia lukuunottamatta vapaalla kädellä hahmoihin kirjasta mallia katsoen. Koristeissa käytin kaikenlaisia massanjämiä, mitä tässä olikaan kertynyt. Lisäsin myös joitakin jemmaan jääneitä aiempiin kakkuihin tekemiäni varakoristeita (mm. napit).

Hahmoina olivat kirjoista tutut Kirppu, Pikku Papu, leppäkerttu Hannu, Ennustaja-Etana, Mato, Kirva sekä Muurahainen. Kyläkaupan myyntiartikkeleina laulun "muttereita, ruuveja, ruostuneita nauloja, tutteja ja avaimia, palapelinpaloja, silmälasin linssi ja emaloitu pinssi". Näiden lisäksi myös kasa muita mullasta löytyviä aarteita.

Kaupan seinät olivat Funcakesin vaalenruskeaa, cappucino-massaa, tarkoituksenaan mallata puunrunkoa. Kakun päällyksen oli tarkoitus esittää nurmikkoa tai sammalta, tosin väri jäi ehkä hieman liian kirkkaan vaaleanvihreäksi. Siinä siis Renshawn Extra-keltainen sokerimassa värjättynä ripauksella sinistä pastaväriä.

Kaupan kulmauksiin liimasin sulalla suklaalla kissankielisuklaat ikään kuin sadevesiputkiksi.

Prosessi ja mitä opin
Olen aivan ihastunut tuohon mehevän suklaiseen kakkupohjaan. Se valmistuu nopeasti ja helposti ilman vatkaimia ja onnistuu hyvin, kunhan paistaa tarpeeksi laakeassa vuoassa. Tässä käytin 23*23cm -kokoista neliövuokaa.

Sveitsiläinen marenkikreemi oli hyvin vastaavanlaista kuin italialainen versio, tosin italialaisessa keitetään sokeri veden kanssa siirapiksi ja kuuma siirappi kaadetaan marenkivaahtoon. Sveitsiläisessä taas sokeri ja valkuaiset vatkataan kuumassa vesihauteessa ennen ilmavaksi vatkaamista. Maistuvat mielestäni käytännössä samalta. En vielä osaa sanoa, kumpaa on mielestäni helpompi tai mukavampi tehdä. Mieluiten kuitenkin teen aina ison satsin kreemiä, jotta ei joka kakun kohdalla tarvitse tehdä uutta. Nytkin loput pistin pakkaseen.

Koristelun tein hyvin vapaamuotoisesti ja vailla suurempia sommitteluja, mikä mielestäni myös tähän tyyliin sopii. Mittasin suurin piirtein sivulle tulevat massapalat, joiden tarkoitus oli tosiaan esittää puun kaarnaa, minkä vuoksi jätin yläreunan rosoiseksi. Yli kakun tulevien reunojen oli myös tarkoitus pitää pinnan koristeet kakun päällä, etteivät lähde karkuun.

Miltä maistui
Täytyy sanoa, että tämä kakku oli erittäin paljon minun makuuni. Myös tytöt tykkäsivät. Mustikkarahka ja pehmeä suklaakakku ovat tosiaan (ainakin meidän) lapsille maistuva yhdistelmä. Tosin cappucinomassaa tai muutakaan makumassaa en aio enää hankkia, sillä massa haisi kamalalle. Joka kerta jääkaappia avatessa haju pelmahti huoneeseen. Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut kakun makuun, sillä jätän aina massan syömättä, joten ei haitannut.