Pienen pojan ristiäiskakku

Sain ilon ja kunnian tehdä tuttavani pojan ristiäisiin kakun. Toiveena oli valkoisella massalla päällystetty kakku, jossa nimipalikat päällä ja viirinauha kyljissä. Koristeiden väritoiveena oli sininen-turkoosi.

Kakku:
Kakkupohjaksi ehdotin voikakkupohjaa, sisälle mansikkatuorejuustotäytettä ja niitä kakkuun tulikin. Kuorrutteena marenkikreemi ja kostukkeena vaniljamaito.

Koristeet:
Löysin Youtubesta nalleohjeen jo hetki sen jälkeen, kun kakusta oli sovittu ja tein sen hyvissä ajoin. Tilasin myös viirimuotit ja kirjainmuotit, joita en aiemmin omistanut. Tulevat varmasti käyttöön jatkossakin!

Niminappulat ja viirit pari päivää ennen kakun tekoa, kuten myös hieman nappeja. Koristeiden materiaalina Renshawn harmaa, farkunsininen ja turkoosi massa sekä Funcakesin vaaleansininen.

Prosessi ja mitä opin:
Tässä kakussa riitti haasteita tai ei ainakaan mennyt helpoimman kautta. Oli työvoitto saada kakku noin hyvään kuosiin, kuin mitä lopputulos näyttää.

Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin.

Ensiksi. Paistoin kakkupohjan reunavuoassa, sillä kakku tuli 25-27 hengelle, eikä minulla ole tarpeeksi isoa irtopohjavuokaa. Voipohjan paistaminen reunavuoassa on hieman riski, sillä rengas kuitenkin falskaa hieman. Onneksi ei kovin paljoa, ja kakkukin paistui hyvin ja tasaisesti.

Toiseksi. Kakkupohjan leikkaamisessa meinasi käydä ohrasesti, sillä melkein 30 cm halkaisijaltaan ei leikkaudukaan perussahalaitaveitsellä yhtä näppärästi kuin pienet pohjat. Onneksi sain pienet murtumat pidettynä pieninä, eikä grande catastrophea tapahtunut. Mallasin myös, ettei iso alusta mahtunutkaan kakkulaatikkoon, mutta en lähtenyt leikkaamaan alustaa.

Kolmanneksi. Kaupassa ei ollut hakuhetkellä enää tuoreita mansikoita, liekö juhannus syynä, ja jouduin tyytymään pakastemansikoihin. Täyte jäi turhan löysäksi, minkä tajusin vasta kootessa, kun laitoin toisen pohjan ensimmäisen täytekerroksen päälle. Voikakkupohja kun on vielä sen verran tiivistä tavaraa, että olisi täytynyt laittaa hieman lisävahvistusta liivatteesta.

Neljänneksi. Kokosin kakkupohjat hieman väärinpäin, joten kakku oli vino. Ajattelin, että kreemillä me korjaamme sen, mutta huomasin, ettei kreemiä ollut ihan niin paljon kuin olisin tarvinnut epäsuhdan tasoitukseen.

Viidenneksi. Kakku ei ehtinyt täyttämisen jälkeen olla tarpeeksi kauaa kiinteytymässä, joten kreemin levittämisessä kohtasin ongelman, joka johtui kohdasta kolme ja neljä. Täyte halusi lähteä kreemin mukaan. Onneksi kreemi auttaa kyllä paljon, sillä varovaisella levittämisellä sain kakun päällystettyä rosoisesti kertaalleen ja toisen kerran sitten hetken jääkaapissa olon jälkeen. Tasaiseksi en sitä saanut, mutta huokasin helpotuksesta, kun edes suurinpiirtein!

Kuudenneksi. Koska kyseessä oli kookas kakku, täytyi massaakin varata reilusti. Minulla oli kaiken kaikkiaan 1,25kg sokerimassaa pehmitettynä ja kaulittuna (jouduin kaulitsemaan useampaan otteeseen, sillä liian ohuena se alkoi repeillä nostettaessa. Meinasi käydä niin, ettei alusta riittänyt. Enkä saanut sopivan pyöreää, joten kakun päälle laittaessani kävi niin, että yhdelle puolelle jäi aukko. Onneksi kuitenkin sain suht repeilemättä massan nostettua kakun päälle ja lopulta pienin paikkauksin aukonkin täytettyä ja näyttämään ok:lta. Kyllähän se tietysti näkyi, että lisäpala oli laitettu, mutta jäi taakse ja koristeilla sain hieman häivytettyä.

Seitsemänneksi. Koska täyte oli niin vetelää, jäi kakun korkeus aiotusta ja minun täytyi tehdä pienemmät viirit! Siinä kului aikaa taas jonkin verran ylimääräistä. Kiinnitin viirit elintarvikeliimalla. Muutama viiri alkoi hieman valua väriä, mutta onneksi nekin siellä takana. Oli onni, että ilman mittauksia, sain viirinauhan menemään ihan tasan, ettei tullut mitään aukkoja tai ei-symmetrisiä kohtia. Lisäsin napit viimeiseksi. Harmaan nauhan tein vasta aamulla, jottei se painaisi juuri liimattuja viirejä ja nappeja pois paikoiltaan.

Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin. Suurin osa asioista oli suuren (voikakkupohjaisen) kakun tuomia yllätyksiä. Jatkossa täytteeseen enemmän liivatetta, Satin Ice kokeiluun, parempi nauhan liitoskohdan työstö sekä varovaisuutta värikkäiden koristeiden käsittelyssä.

Paljon onnea vielä Veikolle ja hänen vanhemmilleen!

Juhannuskakku ja lakritsipohjaohje

Halusin testata MeNaisissa (20/2017) ollutta juustokakkuohjetta, mutta hyvin vahvasti varioiden, sillä halusin tehdä koivumaisen täytekakun juustokakkutyyppisen sijaan. Päälle halusin laittaa marenkikreemiä, jota tein ison satsin, koska investoin Electroluxin Assistentiin vanhan sähkövatkaimeni kärsiessä ajoittaisesta ylikuumentumisesta. Niin vanha, että kuumat aallot vaivaavat. :D Tulipahan testattua uusi konekin.

Kakku:
Tässä kakkupohjana on siis lakritsainen voipohja, täytteenä sitruunatuorejuustokermavaahtoa, kostukkeena vaniljamaitoa ja päällä marenkikreemiä.

Kakkupohja:
5 Kick-patukkaa
0,5 dl kuohukermaa
140 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Paloittele patukat kattilaan, lisää kerma ja voi. Kuumenna sekoitellen, kunnes toffee on sulanut. Lisää sokeri ja jäähdytä hetki. Lisää jauhot ja munat, sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan, paista n.160 astetta, kunnes kypsä.

Tämä resepti on siis yllämainitusta lehdestä kaksinkertaistettuna, paitsi Kick-patukoiden ja kerman osalta alkuperäinen. Itse paistoin Iloleipurin 13cm irtopohjavuoassa ja paistoaika oli n. 1h 15 min. Lirautin kermaa hieman enemmän ja pohjaan olisi voinut kyllä laittaa 0,5dl lisää vehnäjauhoja. Näin tehtynä pohjasta tuli melko tiivis, ihanan mehukas ja tahmainen, reunoilta aluksi hieman kova. Ehkä testaan vähän noita lämpötiloja vielä. Leikkasin pohjan kolmeen osaan.

Koristeet/päällys:
Päällys on siis marenkikreemiä, jota on levitelty useampaan otteeseen päälle aika lailla vapaamuotoisesti. Tarkoitus oli saada koivunrunkomaista epätasaisuutta. Koska pohja oli niin tumma, ei tarvinnut mitään värjäyksiä, kunhan vain hieman raaputteli kreemiä niin, että tuli pohjaa näkyviin sopivissa määrin. Kaapissa oli kissankieliä, joita ostin joskus kakun koristeeksi, mutten vielä ole ehtinyt käyttää. Tein niistä koivun läpileikkauksen, joskin lopputulos ei ehkä ihan siltä päässyt näyttämään. Mintunlehdet koristeena ja jokaiseen kakkupalaan lisättynä tuovat raikkautta ja koivumaisuutta.

Prosessi ja mitä opin:
Uudenlaisen kakkupohjan kokeilu oli opettavaista ja vaikka lopputulokseen olinkin tyytyväinen, voisi sitä vielä vähän fiksata.

Marenkikreemin valmistaminen kunnon välineillä oli oikein mukavaa ja huiman paljon helpompaa kuin aiemmin.

Makuelämys vei valoisaan kesäöiseen hetkeen, kun ilma on sateesta raikas ja iho vielä saunomisesta lämmin.

Mille maistui:
Kun maistoin kakkua, tajusin, kuinka hienosti se sopi juhannukseen. Makuelämys vei valoisaan kesäöiseen hetkeen, kun ilma on sateesta raikas ja iho vielä saunomisesta lämmin. Lakritsipohja näytti ruisleivältä, mutta maistui mahtavalta, suomalaiselta, saunalta. Sitruunainen täyte puolestaan oli hento, hieman kirpeä ja kirkas. Marenkikreemi pehmeä ja valoisa, mintunlehdet toivat mieleen sateen kasteleman koivun. Aivan täydellinen suomalaiseen keskikesään. Kun ei mökille päästy, tuli mökki kahvipöytään. Tästä kakusta piti koko perhe.

Vinkit:
Pieneen kakkuun voit käyttää alustana kertakäyttölautasta. Toimii kotioloissa vallan mainiosti ja on kustannustehokas vaihtoehto.

Jos käytät pienessä kakussa täytteeseen tuorejuustoa ja kermavaahtoa, eikä täytteessä ole mitään kovin nestepitoista (esim. hedelmiä tai marjoja), on mielestäni aivan turhaa laittaa siihen liivatetta.

Korukakku ja Rolkem-testaus

 

Pääsin testaamaan Confettiin tullutta Rolkem-efektisävyä. Sävyjä on kolme: kulta, hopea ja kupari. Koska sain kullanvärisen, ajatus koruista nousi heti mieleen. Kuten usein idea jalostuu katsoessa kaapissa olevia materiaaleja, niin tälläkin kerralla värivalinta (tummanvioletti Renshawn massa) löytyi sieltä, samoin kävi täytteille. Mitäs sitä nyt liian aikaisin asioita päättämään. :D

Kakku

Tässä kakkupohjana on kolmen munan voipohjakakku, paistettu PME 15cm vuoassa. Täytteenä Dronningholmin hieman puolukka-kirsikkamarmeladia, vaniljatuorejuustokermaa ja mustikoita, kostukkeena vaniljamaitoa. Kreeminä mustikkasokerikreemi.

Koristeet

Tein korurasian ilman maalauksia valmiiksi kuivumaan jo viikko sitten. Muut korut tein vasta kakun kokoamisvaiheessa. Materiaalina Renshawn valkoinen sokerimassa. Tein sormuksen (johon syötävä timantti), korvakorun, käsikorun sekä helminauhan, jota en saanut taaskaan ehjänä muotista pois, joten päätin, että laitan helmiä ympäriinsä, ikään kuin helminauha olisi katkennut. Instagramissa otsikoinkin tämän Apua, helminauhani hajosi!

Testasin saamaani Rolkem-efektisävyä sokerimassakoristeisiin. Paras lopputulos tuli koristeisiin, jotka tein silikonimuotilla ja töpöttelin suoraan pakastimesta ottamisen jälkeen. Tuolloin lämpötilan vaihtelusta johtuva pinnan kosteus imaisi väriä niin hyvin, että ketjusta tuli aivan aidon kultaketjun näköinen! Hieman kuivahtaneet saivat töpöttelyllä himmeämmän lopputuloksen. Mikäli haluaa saada koristeeseen "kuluneen kullan" sävyn tai vain hienoista kimallusta, kannattaa siis töpöttely tehdä hetken päästä.

Maalaamiseen en ole vielä aiemmin päässytkään, joten varusteeni siltä osin ovat vielä varsin heikot. Maalasin sokerimassakoristeeseen kultakuvioita, mutta en saanut niistä kovin mieluisia, koska siveltimeni on niin huono. Täytynee investoida parempaan. Huomasin kuitenkin, että lopputuloksesta voi saada upean peittävän metallisen kiillon, kunhan tekee pienen alueen/pätkän kerrallaan ja käyttää melko runsaasti efektisävyä.

Prosessi ja mitä opin:
Kokosin kakun jälleen suoraan alustan päälle. Aiemmin olen tehnyt aina niin, että kelmutan vuoan ja kokoan kakun sinne, annan olla yön yli ja teen päällystyksen vasta seuraavana päivänä. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei ainakaan voipohjan kanssa tämä ole ollenkaan välttämätöntä. Kakusta tulee mehukas ja hyvin koossa pysyvä ilmankin.

Koristeiden kanssa olikin moni asia uutta ja opin paljonkin. Ensimmäisen kerran maalasin sokerimassaa tai ylipäätään blandasin alkoholia tomuväreihin. Piti ihan mies laittaa ostoksille, että sain kirkasta maalaamista varten. :D Parhaiten väri tarttuu hieman kosteaan pintaan. Rolkemin muut sävyt menevät kyllä ostoslistalle, sillä niin upea metallinen kiilto syntyi hyvin helposti ja nopeasti.

Maalaamiseen tarvitsen uuden siveltimen, sekä tietty voisi vähän miettiä ennakkoon, mitä tekee. :D

Kakku maistui todella hyvältä, joskin makeammalta kuin yleensä teen, joten ei voinut syödä niin paljoa! Ehkä hyvä niin. Hieman olisin voinut enemmän kostuttaa. Marenkikreemin jälkeen sokerikreemi tuntui taas tosi makealta ja tuhdilta, mutta jähmettyy nopeammin ja soveltui tällaiseen yhden illan täyttö-päällystys-koristeluprosessiin erinomaisesti. Huomaan, että kehityn koko ajan kreemin levittämisessä. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä sokerimassan siististi kakun päälle saamisessa...

Kukkia päiväkotiin

Päätin tehdä tyttöjen päiväkotiin henkilökunnalle kakun kiitokseksi kuluneesta keväästä. Vaikka tytöt ovat vielä ensi viikolla pari päivää, osa hoitajista on jäämässä lomalle tämän viikon jälkeen, niin ajoitin siksi tähän kakun viennin. Ajattelin, että keskiviikko olisi hyvä päivä, jotta ehtivät syödä pois ennen viikonloppua.

Kakku oli iloinen yllätys, ja se oli maistunut taukohuoneessa kaikille.

Kakku:
Tein kolmen munan voikakkupohjan, jonka pohja jämähti ekaa kertaa vuokaan kiinni. Epäilen, että PME-vuokani pinnoite on heikentynyt, kun edellisessä käytössä sokerikakkupohja jäi hieman kiinni seinämiin. Hellävaraisesti olen kyllä vuoan pessyt ja huolella voidellut/jauhottanut. 

Pieni halkeaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä mitäpä ei kreemin kanssa voisi paikata! Sitä paitsi muruset maistuivat mitä mainioimmilta!

Voikakkupohja nousee aina keskeltä enemmän, vaikka teenkin kuopan aluksi taikinaan. Tähän kuulemma voisi käyttää jotain märkäpyyhekikkoja, mutta minä olen hyväksynyt tuon ja leikkaan sen kiikkerän osan johonkin toiseen väliin, tällä kertaa päälle, jotta saisin hyvän alustan kukille.

Kakun täytteenä mangorahkamoussea, päällä mangolla maustettua marenkikreemiä.

Koristeet:
Idea koristeisiin lähtee yleensä siitä, että mitä massajämiä vielä olisi jäljellä. Nyt uudet muotoilukupit hinkuivat käyttöön, joten niiden yhdistelmästä se ajatus sitten lähti. Tosin foliopaloilla pelaa mun mielestä paremmin kuin muotoilukuppien kanssa.

Ensin tein kukat erillään, muutamien tuntien päästä kokosin kerrokset yhteen kuivumaan seuraavaan päivään. Osassa kukista on pieniä sokerihelmiä keskustana. Kukat ovat Sallisen ja Funcakesin sokerimassoja, vaaleanoranssi tosiaan sekoitus näitä.

Prosessi ja mitä opin:
Kokosin ensimmäistä kertaa kakun "ilmaan" eli en tehnyt perinteistä vuokaan kasaamista. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa kuva kakusta, sillä enpä ole koskaan aiemmin saanut niin identtisen kokoisia kerroksia! Onnistuin kasaamisessa hyvin, sillä kakusta ei tullut Pisan tornia. Tosin täytteen levittäminen aivan reunaan asti helpottaisi kreemin levitysvaiheessa, ettei jäisi reunaan satunnaisia aukkoja, jotka imaisevat runsaat määrät kreemiä.

Siistin kreemipinnan saaminen tuntuu hurjan vaikealta. Minun täytyy perehtyä asiaan vielä ja kerätä vinkkejä, jotta voisin harjaantua kreemittämisessä. Samoin aion harjoitella massakukkien tekemistä sekä katsoa useamman Youtube-tutoriaalin aiheesta.

Tähkäpää-kakku

Pahoittelut, ei edelleenkään vaihekuvia...tarvisin kuvaajan. Tai yleiskoneen. Tai kuvaavan yleiskoneen. :D

Meidän tytöt saivat kutsun naapurintytön synttäreille. Koska tytön äiti oli tiiviisti töissä juhlia edeltävät päivät, kysäisin, saisinko tehdä kakun tytölle lahjaksi. Hän ilahtui ajatuksesta, ja sain vapaat kädet toteutukseen. Kysyin juhlien teemaa (prinsessateema) ja tytön lempiprinsessaa (Tähkäpää), mistä ajatus lähti sitten kypsymään.

Juhlissa kakku otettiin ihastellen vastaan, ja se maistui. Itsekin testasin. Tosin

Kakku:
Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä aivan sokerikakkupohjista kerroskakun. Eli ihan perussokerikakkupohja (munat-70 % sokeria-70 % jauhoja, hieman leivinjauhetta), joka paistui ihan ok. Ihme kyllä, pohjat olivat valmiit käytännössä yhtä aikaa, vaikka toinen paistui PMEn 15cm vuoassa ja toinen Städterin reunavuoassa, hieman yli 20cm.

Täytteenä oli mustikkarahkatäyte sekä vadelmatuorejuustotäyte, liivatteeton, suomalaisia pakastemarjoja. Täytteet maistuivat ainakin kulhon jämistä aivan todella hyvältä.

Ensimmäistä kertaa tein kakun kuorrutteeksi marenkikreemiä. Ei jääne viimeiseksi kerraksi, sen verran hyvää ja hyvin levittyvää kreemi oli.

Päällä oli Funcakesin (violetti), Dr. Ötkerin (musta) ja Renshawn (valkoinen) massoja.

Koristeet:
Tilasin tiilikuvioalustan tätä varten, tein koristekukat (Funcakes ja Renshaw-massoja) ja Tähkäpään Pascal-kameleontin (Renshawn valkoista sokerimassaa värjättynä Tannengrün ja Light Green-sävyisillä pastaväreillä) jo hyvissä ajoin. Katsoin mallia Youtubesta eri tekijöiltä, mutta en kyllä oikein onnistunut saamaan näköistä. Lopulta Pascal unohtuikin kakun matkasta, vahingossa kylläkin.

Kakun kokoamisen jälkeen tein Funcakesin keltaisesta ja Renshawn valkoisesta sokerimassasta sekoituksen, josta sain tehtyä Tähkäpään palmikon.

Hieman jäi uupumaan alkuperäisestä ajatuksesta nuo koristelut, mutta aika tuli vastaan.

Prosessi ja mitä opin:

Käytin ensimmäistä kertaa reunakalvoja, eikä homma sujunut niin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin saanut jumitettua kalvon reunavuoan hakasen alle niin, että irrotusvaiheessa oli todellinen jumitilanne. Sydän syrjälläni yritin yön pimeydessä yhdellä kädellä selviytyä ja lopulta tajusin kääntää homman toisin päin, minkä jälkeen kaikki sujuikin taas hyvin. Sain reunan ja kalvon irti, eikä tullut kovin pahaa jälkeä kakun reunaan. Hieman murusia vain.

Minulla ei ole kakkutukia, mutta luotin siihen, että ilmankin pärjää, kun ei ole isommasta kakusta kyse. Olisi ehkä kannattanut vaikka mehupillit laittaa, sillä ylemmästä kakusta tuli massapäällyksen myötä verran painava, että alempi päällyste alkoi hieman levitä.

Marenkikreemin tekeminen ilman digitaalista lämpömittaria ja yleiskonetta oli tämän kakun tekemisessä seuraavaksi suurin jännitysmomentti. Laatikosta löytyi kinkkumittari, jossa asteikko oli 120 asti, tosin huomasin, ettei riitä, että mittarin pää on sokeriliemessä kiinni, vaan mittarin tikku täytyy olla selvästi enemmän uppeluksissa. En onneksi saanut poltettua sormiani, pelkästään sotkettua patakintaan.

Kinuskikissa ja Kakkumonsteri antavat marenkikreemiohjeissaan ristiriitaisia ohjeita siitä, pitääkö sokeriliemi valuttaa suoraan valkuaisvaahtoon vai reunaan. Itselläni toinen käsi piti käsivatkainta, rakasta miltei parikymppistä Philipsin Cucinaa, ja toinen kaatoi lientä kulhoon, niin en pystynyt olemaan niin tarkka. Ylikuumentuvaa sähkövatkainta jännitin aika tavalla. Taisi viiden valkuaisen marenkikreemi olla hieman liikaa. Mutta silti kreemi onnistui mahtavasti! Maustoin sen vielä Biokian mustikkajauheella.

Sokerikreemiin nähden marenkikreemi on miedomman makuista, ei niin tymäkkää ja ihanan silkkisen pehmeää levittää kakun päälle. Onneksi tein ison satsin, niin riittää ainakin seuraavaan kakkuun myös.

Tämä kakku sai minut totisesti harkitsemaan yleiskoneen hankintaa.

Äitienpäiväkakku

Koska olimme lähdössä matkoille äitienpäiväksi ja appivanhemmat olivat tulossa käymään, tein äitienpäiväkakun ennakkoon. Halusin testata uutta korkeaa Iloleipurin irtopohjavuokaa ja tehdä koristeiksi valkovuokkoja.

Kakku:
Sokerikakkupohja (munat-70 % sokeria-70 % jauhoja), täytteenä persikkaa ja vaniljarahkaa, kostutuksena vaniljamaitoa. Kuorrutus kermaa, jossa vaniljakreemijauhetta, koska kerrankin kakku oli tarkoitus syödä samana päivänä kuin koristelu on tehty.

Koristeet:
Huomasin, ettei minulla ole sopivia muotteja, niin tein pienillä kukkamuoteilla hieman muotoilutyökalulla painellen reunoilta ohuempia kukkasia/tähtiä. Keltaisesta massasta keskustat niihin. Mielestäni muistuttavat enemmän metsätähtiä kuin valkovuokkoja. Ajatus kai se tärkein on. Päällysmassan (valkoinen) värjäsin havunvihreällä pastavärillä hieman marmoroidusti.

Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohja onnistui hyvin, tosin taisin hieman liikaa kostuttaa, sillä persikoista tuli nestettä kuitenkin sen verran, että vähempikin olisi riittänyt.

Sokerimassa, josta kaulin päällyksen (Renshawn massa) oli osin hieman kuivahtanutta. Tilasin sen Kärkkäisen verkkokaupasta huhtikuun lopussa ja massan parasta ennen oli kesäkuulla. Toinen pää oli muovin läpi aivan kivikova ja jouduin sitten 1 kg paketista leikkaamaan 250-300g pois. Onneksi loppu riitti tähän kakkuun hyvin, mutta tietysti harmitti, etten voinut käyttää sitä isoon kakkuun, kuten olin ostaessani suunnitellut. Reklamoin kauppaa ja huomautin, että olisi hyvä mainita, että parasta ennen päivä on lähestymässä. Sain hyvitykseksi alennuksen verkkokauppaan, mitä en vielä ole ehtinyt käyttää, sillä tarvitsemiani leipomistarvikkeita ei sieltä löydy, enkä muita ostoksia ole orientoitunut miettimään.

Kermakuorrute alla oli inhottavan liukas, ja massa antoi periksi parista kohtaa, kun silottelin kakun pintaa. Jouduin tekemään pari paikkaa sekä alareunanauhan, mitä en olisi halunnut laittaa. Eräs ystäväni, ehkä juurikin tuosta reunanauhasta johtuen, sanoi kakun muistuttavan kuningatar Elisabethin hattua, varsinkin, kun aluslautanen on noin lierimäinen.

Kakun maku oli ok, tosin omaan makuuni liian persikkainen. Laitoin persikat rahkan päälle/alle, mutta tasapainoisempi maku olisi ollut, jos olisin pilkkonut siivut tai soseuttanut ja laittanut rahkan sekaan. Mutta makuasia on, sanoisin.

Opin mm. sen, etten enää hevillä laita massan alle kuorrutukseksi kermaa.

Prinsessakakku 5-vuotiaalle

Olin saanut jo joulun jälkeen tehtävänannon esikoiseltani, että prinsessakakku olisi toiveena toukokuisiin synttärijuhliin. Jonkinasteinen ajatus minulla oli jo ennakkoon, mutta suunnitelma tarkentui tehdessä.

Kakut: Alempi kakku on voikakkupohja, jonka välissä mansikkatuorejuustotäyte sekä tummasuklaamousse. Ylempi kakku on kaakaosokerikakkupohja, jonka välissä samat täytteet kuin alemmassa. Kostutuksena vaniljamaito, massan alla mansikkatomusokerikreemi. Päällä Funcakes- ja Renshaw-sokerimassaa.

Koristeet:
Kruunun tein Youtubesta löytämäni ohjeen mukaan. Ensimmäinen versio ei irronnut ehjänä muotoilupurkin päältä, joten jouduin tekemään toisen. Onneksi olin ajoissa liikkeellä ja toinen versio ehti kuivahtaa sopivasti.
Silikonimuotteja (rusetit ja helminauhat) käytin käytännössä ensimmäistä kertaa. En vielä oikein tullut sinuiksi niiden kanssa. Helminauhasta pallukat irtosivat kyllä hyvin, mutta yksittäin.
En tiedä, miksi tuota tyynypainallusjälkeä kutsutaan, mutta sitä en ollut oikein miettinyt loppuun asti ja siksi monesta kohti painallus meni vähän yli.
Koristeet Renshaw-sokerimassaa sekä pieniä sokerihelmiä (valkoisia). Sokerimassahelmet värjätty pinkillä tomuvärillä.

Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohjat onnistuivat kohtalaisesti, vaikkakin tuo pienempi meinasi vähän tarttua vuokaan (PME 15 cm) kiinni. Ihme sinänsä, sillä aiemmin ei ole sellaista ko. vuoan kanssa tapahtunut. Tosin nyt jauhotukseen yleensä käyttämäni mannaryynit olivat loppuneet ja jauhotin kevyesti vain vehnäjauhoilla. Täytteistä tuli herkullisia. Onneksi niitä jäi hieman yli, niin sain hieman maistaa kakkua tehdessäni.

Tykkään Kakkumonsterin sokerikreemiohjeesta huomattavasti Kinuskikissan ohjetta enemmän. Ensimmäistä kertaa olin tehnyt kreemin jo edellisenä päivänä ja huoneenlämpöön ottaminen jäi hieman liian myöhään, eikä kreemi ollut heti riittävän pehmeää. Ensimmäisen kerran minulle kävi niin, että päällystäessäni kreemi alkoi ottaa täytettä mukaansa, vaikka kakku oli aivan kylmä. Liekö johtunut siitä, ettei kreemi ollut tarpeeksi pehmeää?

Sokerimassoista Funcakesin massa tuntui turhankin jämäkältä yksin, mutta sekoitettuna esim. Renshawn massaan toimi paljon paremmin. Alempi kakku on päällystetty pelkällä Funcakes-massalla, ja se alkoi hieman lohkeilla. Ylempi on saanut ylleen sekoituksen, mikä kesti siirrot ja tasoittelut paljon paremmin.

Alempi kakku oli maultaan ehkä paras koskaan tekemäni kakku. Kostutus oli juuri sopivaa, täytteet ihania, eivät kuitenkaan liian makeita. Tykkään hurjasti voipohjan kiinteydestä sekä mausta. Erityisesti massakakkujen kanssa tulen sitä jatkossakin suosimaan.

Aikaahan tähän meni ihan tuhottomasti, mutta sankari oli tyytyväinen, hymy korvissa, ja se oli kaiken vaivan arvoista.

Tarvitsen vielä harjoittelua silikonimuottien käytössä! Sekä prosessivalokuvaajan.

Kuinka aloittaa kakkublogi?

No miten ois vaikka kuvaähkyllä? Tässä viimeisen puolen vuoden väkerröksiä. Kirjaan hieman opittua yksittäispostauksiin.