Raparperikakku

Olimme sopineet menevämme serkkuni luo kylään ja tarjouduin tekemään kakun. Halusin testata tekemääni raparperihilloa, uusia tyllia sekä vihdoin macaronseja, joten tämmöinen lopputulos syntyi.

Kakku
Tein pohjan Suklaapossun mehevän vaalean kakkupohjan ohjeella, mutta tajusin vuokaan kaataessa, että unohdin munat! Kakku tehty 13cm vuokaan. Välissä itsetehtyä raparperihilloa sekä vaniljamoussea, kostutus vaniljamaidolla. Päällä marenkivoikreemiä.

Koristelu
Sain siskoltani synttärilahjaksi lahjakortin Confettiin, josta tilasin Wiltonin tyllasetin. Halusin testata sitä ja kokeilin pursotuksia. Tosin laiskuuttani otin vain yhden tyllan heti käyttöön. Vihdoin pakkasessa olevat Lidlin macaronsit pääsivät kakun päälle.

Prosessi ja mitä opin?
Ensimmäinen testaukseni mehevään vaaleaan kakkupohjaan ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun munat jäivät pois. Mutta kakkupohjasta tuli kuitenkin aika ok käyttökelpoinen. Tiiviimpi toki ja vähän helpommin ehkä mureneva, joten uskaltauduin käyttämään.

Marenkivoikreemin olin pakastanut, ja uhkarohkeana kokeilin sen värjäämistä, vaikka Kakkumonsteri onkin varoitellut, ettei värjääminen jostain syystä onnistu pakastamisen jälkeen. Aluksi luulinkin niin, sillä kun rupesin värjäämään sulanutta kreemiä, se meni aivan kummalliseksi koostumukseltaan, liukkaaksi ja vetiseksi. Mutta kun jatkoin vatkaamista vielä hetken, kuohkeutui kreemi uudestaan ja toimi aivan normaalisti.

Ihastuin pieniin pursotusteriin ja -pusseihin. Pursotus oikeilla välineillä ja marenkikreemillä on ihmeen helppoa! Viimeistelin kakun vielä pienillä sokerihelmillä.

Miltä maistui?
Koostumus kakkupohjassa oli tosiaan hitusen liian tiivis, mutta kakku maistui oikein hyvältä. Raparperihillo ja vaniljamousse toimivat hyvin yhteen, eikä marenkikreemi ole ollenkaan niin makea kuin sokerikreemi, niin tuli syötyä päällysetkin. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan meidän lasten makuun... Mietin myös, miten saisin moussesta vielä ilmavamman.

Suklainen iltaruskokakku

Juuri kun olin päässyt sanomasta, ettei minulla ole seuraavasta kakusta vielä tietoa, soitti ystäväni ja kysyi, ehtisinkö tehdä kakun hänen vaatekutsuilleen, jonne olin menossa. Erityisiä toiveita ei ollut, mutta yksi vieraista oli gluteeniton, niin päädyin tekemään jälleen gluteenittoman kakun. Emäntä pitää suklaasta, joten ajattelin tehdä suklaaganachen kreemikakun päälle.

Kakku ja koristelu
Mehevä suklainen kakkupohja (paistettu PME 15 cm vuoassa) kätki sisälleen vaniljamoussea, johon oli rouhittu 100g maitosuklaata. Kostutus kaakaojuomalla, päällä italialaiseen marenkiin tehtyä marenkivoikreemiä, joka värjätty pinkiksi ja violetiksi sekä koristeena suklaaganachea, marenkeja, fazerin sinistä ja sokerihelmiä/strösseliä.

Prosessi ja mitä opin
Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä liukuvärjäyksen kreemillä. Se olisi ehkä kaivannut vielä yhden sävyn. Kreemin värjäyksessä meinasi tulla harmaita hiuksia, sillä confetin pastavärit ovat niin hentoisia, että niitä pitää laittaa hurjan paljon. Niinpä päädyin käyttämään violetissa Wiltonin väriaineita (pinkki ja sininen), niin sain kunnon violettia syntymään ilman puolen purkin läträystä.

Olin ajatellut laittaa macaronseja tämän kakun päälle, mutta valmiissa tuotteissa olikin vehnäjauhoa, niin ne jäivät odottamaan seuraavaa kakkua.

Miltä maistui?
Pääsin maistamaan tätä kakkua ja se kyllä maistui mainiolle! Marenkikreemi toimii niin paljon paremmin suutuntumassa, eikä ole niin tönkkömakea kuin sokerikreemi. Kostutus oli sopivaa, kakkupohja ihanaa ja täyte ainakin mukana olleiden kolmevuotiaiden mielestä herkullista. Ehkä jotain marjoja raikastamaan seuraavaa ganache-kakkua...

Oluttuoppikakku

Tämän kakun idea tuli Instagramissa näkemästäni videosta, ja koska kuopuksen kummisetiä oli tulossa kylään, halusin tehdä heille tuoppikakun. Moni näkemäni tuoppikakku on päällystetty sokerimassalla, mutta tämän halusin tehdä kreemillä.

Kakku
Kakkupohjana on voikakkupohja, jonka paistoin pienessä 10 cm PMEn vuoassa. Täytteenä lemon curdia ja mangorahkamoussea pätkismuruin. Kostutus itsetehdyllä spritellä (sitruunaa, vissyä, sokeria).

Koristelu
Kakku on kuorrutettu marenkivoikreemillä, mutta sitä tehdessäni tajusin, että värjäsin keltaiseksi koko satsin, joten tein ihan perustomusokerivoikreemin, jolla pursotin vaahdot. Pursotuksessa käytin pyöreää tyllaa. Kahva on sokerimassaa.

Prosessi ja mitä opin
Pieni kakkupohja oli helppo käsitellä ja saada leikattua siististi useaan osaan. Täytettä laitoin varsin varovaisesti, sillä täyttövälejä tuli neljä, enkä halunnut laittaa liivatetta.

Kreemin levittämiseen olen ruvennut nyt käyttämään koripunostyllalla pursottamista, jotta saan tasaisesti ja täytettä sotkematta crumb coatin tehtyä. Sitten seuraava kreemikerros onkin jo hurjan paljon helpompi levittää. Epäilen, että minulla on liian vahvat otteet palettiveitselle tai raapalle, sillä parhaan tuntuman silotteluun saan ihan tavallisella veitsellä, sellaisella tylpällä, vanhalla kouluaikojen veitsellä.

Vaahdon pursotus oli hauskaa. Ja yhdellä tyllalla sain kaikki tehtyä, isommat ja pienemmät kuohut. Tosin jälkikäteen huomasin, että olisi irroitusjälki kannattanut pehmentää, niin ei olisi jäänyt niin paljon vaahtohuippuja.

Kahvasta tuli suhteessa liian suuri/laaja, mutta ei se lopulta haitannut, koska sain sen lautaseen sopivasti tuettua.

Miltä maistui
Vieraat pitivät kakusta hurjasti. Itse pääsin maistamaan hieman ja kyllähän se maistui. Sitruuna toi mukavaa hapokkuutta ja pätkis raikkautta, mangoraha pehmeyttä. Tosin olen jo vähän kyllästynyt voikakkupohjan tuhtiuteen. Ensi kerralla taas jotain muuta.

Juhannuskakku ja lakritsipohjaohje

Halusin testata MeNaisissa (20/2017) ollutta juustokakkuohjetta, mutta hyvin vahvasti varioiden, sillä halusin tehdä koivumaisen täytekakun juustokakkutyyppisen sijaan. Päälle halusin laittaa marenkikreemiä, jota tein ison satsin, koska investoin Electroluxin Assistentiin vanhan sähkövatkaimeni kärsiessä ajoittaisesta ylikuumentumisesta. Niin vanha, että kuumat aallot vaivaavat. :D Tulipahan testattua uusi konekin.

Kakku:
Tässä kakkupohjana on siis lakritsainen voipohja, täytteenä sitruunatuorejuustokermavaahtoa, kostukkeena vaniljamaitoa ja päällä marenkikreemiä.

Kakkupohja:
5 Kick-patukkaa
0,5 dl kuohukermaa
140 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Paloittele patukat kattilaan, lisää kerma ja voi. Kuumenna sekoitellen, kunnes toffee on sulanut. Lisää sokeri ja jäähdytä hetki. Lisää jauhot ja munat, sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan, paista n.160 astetta, kunnes kypsä.

Tämä resepti on siis yllämainitusta lehdestä kaksinkertaistettuna, paitsi Kick-patukoiden ja kerman osalta alkuperäinen. Itse paistoin Iloleipurin 13cm irtopohjavuoassa ja paistoaika oli n. 1h 15 min. Lirautin kermaa hieman enemmän ja pohjaan olisi voinut kyllä laittaa 0,5dl lisää vehnäjauhoja. Näin tehtynä pohjasta tuli melko tiivis, ihanan mehukas ja tahmainen, reunoilta aluksi hieman kova. Ehkä testaan vähän noita lämpötiloja vielä. Leikkasin pohjan kolmeen osaan.

Koristeet/päällys:
Päällys on siis marenkikreemiä, jota on levitelty useampaan otteeseen päälle aika lailla vapaamuotoisesti. Tarkoitus oli saada koivunrunkomaista epätasaisuutta. Koska pohja oli niin tumma, ei tarvinnut mitään värjäyksiä, kunhan vain hieman raaputteli kreemiä niin, että tuli pohjaa näkyviin sopivissa määrin. Kaapissa oli kissankieliä, joita ostin joskus kakun koristeeksi, mutten vielä ole ehtinyt käyttää. Tein niistä koivun läpileikkauksen, joskin lopputulos ei ehkä ihan siltä päässyt näyttämään. Mintunlehdet koristeena ja jokaiseen kakkupalaan lisättynä tuovat raikkautta ja koivumaisuutta.

Prosessi ja mitä opin:
Uudenlaisen kakkupohjan kokeilu oli opettavaista ja vaikka lopputulokseen olinkin tyytyväinen, voisi sitä vielä vähän fiksata.

Marenkikreemin valmistaminen kunnon välineillä oli oikein mukavaa ja huiman paljon helpompaa kuin aiemmin.

Makuelämys vei valoisaan kesäöiseen hetkeen, kun ilma on sateesta raikas ja iho vielä saunomisesta lämmin.

Mille maistui:
Kun maistoin kakkua, tajusin, kuinka hienosti se sopi juhannukseen. Makuelämys vei valoisaan kesäöiseen hetkeen, kun ilma on sateesta raikas ja iho vielä saunomisesta lämmin. Lakritsipohja näytti ruisleivältä, mutta maistui mahtavalta, suomalaiselta, saunalta. Sitruunainen täyte puolestaan oli hento, hieman kirpeä ja kirkas. Marenkikreemi pehmeä ja valoisa, mintunlehdet toivat mieleen sateen kasteleman koivun. Aivan täydellinen suomalaiseen keskikesään. Kun ei mökille päästy, tuli mökki kahvipöytään. Tästä kakusta piti koko perhe.

Vinkit:
Pieneen kakkuun voit käyttää alustana kertakäyttölautasta. Toimii kotioloissa vallan mainiosti ja on kustannustehokas vaihtoehto.

Jos käytät pienessä kakussa täytteeseen tuorejuustoa ja kermavaahtoa, eikä täytteessä ole mitään kovin nestepitoista (esim. hedelmiä tai marjoja), on mielestäni aivan turhaa laittaa siihen liivatetta.

Kukkia päiväkotiin

Päätin tehdä tyttöjen päiväkotiin henkilökunnalle kakun kiitokseksi kuluneesta keväästä. Vaikka tytöt ovat vielä ensi viikolla pari päivää, osa hoitajista on jäämässä lomalle tämän viikon jälkeen, niin ajoitin siksi tähän kakun viennin. Ajattelin, että keskiviikko olisi hyvä päivä, jotta ehtivät syödä pois ennen viikonloppua.

Kakku oli iloinen yllätys, ja se oli maistunut taukohuoneessa kaikille.

Kakku:
Tein kolmen munan voikakkupohjan, jonka pohja jämähti ekaa kertaa vuokaan kiinni. Epäilen, että PME-vuokani pinnoite on heikentynyt, kun edellisessä käytössä sokerikakkupohja jäi hieman kiinni seinämiin. Hellävaraisesti olen kyllä vuoan pessyt ja huolella voidellut/jauhottanut. 

Pieni halkeaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä mitäpä ei kreemin kanssa voisi paikata! Sitä paitsi muruset maistuivat mitä mainioimmilta!

Voikakkupohja nousee aina keskeltä enemmän, vaikka teenkin kuopan aluksi taikinaan. Tähän kuulemma voisi käyttää jotain märkäpyyhekikkoja, mutta minä olen hyväksynyt tuon ja leikkaan sen kiikkerän osan johonkin toiseen väliin, tällä kertaa päälle, jotta saisin hyvän alustan kukille.

Kakun täytteenä mangorahkamoussea, päällä mangolla maustettua marenkikreemiä.

Koristeet:
Idea koristeisiin lähtee yleensä siitä, että mitä massajämiä vielä olisi jäljellä. Nyt uudet muotoilukupit hinkuivat käyttöön, joten niiden yhdistelmästä se ajatus sitten lähti. Tosin foliopaloilla pelaa mun mielestä paremmin kuin muotoilukuppien kanssa.

Ensin tein kukat erillään, muutamien tuntien päästä kokosin kerrokset yhteen kuivumaan seuraavaan päivään. Osassa kukista on pieniä sokerihelmiä keskustana. Kukat ovat Sallisen ja Funcakesin sokerimassoja, vaaleanoranssi tosiaan sekoitus näitä.

Prosessi ja mitä opin:
Kokosin ensimmäistä kertaa kakun "ilmaan" eli en tehnyt perinteistä vuokaan kasaamista. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa kuva kakusta, sillä enpä ole koskaan aiemmin saanut niin identtisen kokoisia kerroksia! Onnistuin kasaamisessa hyvin, sillä kakusta ei tullut Pisan tornia. Tosin täytteen levittäminen aivan reunaan asti helpottaisi kreemin levitysvaiheessa, ettei jäisi reunaan satunnaisia aukkoja, jotka imaisevat runsaat määrät kreemiä.

Siistin kreemipinnan saaminen tuntuu hurjan vaikealta. Minun täytyy perehtyä asiaan vielä ja kerätä vinkkejä, jotta voisin harjaantua kreemittämisessä. Samoin aion harjoitella massakukkien tekemistä sekä katsoa useamman Youtube-tutoriaalin aiheesta.

Tähkäpää-kakku

Pahoittelut, ei edelleenkään vaihekuvia...tarvisin kuvaajan. Tai yleiskoneen. Tai kuvaavan yleiskoneen. :D

Meidän tytöt saivat kutsun naapurintytön synttäreille. Koska tytön äiti oli tiiviisti töissä juhlia edeltävät päivät, kysäisin, saisinko tehdä kakun tytölle lahjaksi. Hän ilahtui ajatuksesta, ja sain vapaat kädet toteutukseen. Kysyin juhlien teemaa (prinsessateema) ja tytön lempiprinsessaa (Tähkäpää), mistä ajatus lähti sitten kypsymään.

Juhlissa kakku otettiin ihastellen vastaan, ja se maistui. Itsekin testasin. Tosin

Kakku:
Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä aivan sokerikakkupohjista kerroskakun. Eli ihan perussokerikakkupohja (munat-70 % sokeria-70 % jauhoja, hieman leivinjauhetta), joka paistui ihan ok. Ihme kyllä, pohjat olivat valmiit käytännössä yhtä aikaa, vaikka toinen paistui PMEn 15cm vuoassa ja toinen Städterin reunavuoassa, hieman yli 20cm.

Täytteenä oli mustikkarahkatäyte sekä vadelmatuorejuustotäyte, liivatteeton, suomalaisia pakastemarjoja. Täytteet maistuivat ainakin kulhon jämistä aivan todella hyvältä.

Ensimmäistä kertaa tein kakun kuorrutteeksi marenkikreemiä. Ei jääne viimeiseksi kerraksi, sen verran hyvää ja hyvin levittyvää kreemi oli.

Päällä oli Funcakesin (violetti), Dr. Ötkerin (musta) ja Renshawn (valkoinen) massoja.

Koristeet:
Tilasin tiilikuvioalustan tätä varten, tein koristekukat (Funcakes ja Renshaw-massoja) ja Tähkäpään Pascal-kameleontin (Renshawn valkoista sokerimassaa värjättynä Tannengrün ja Light Green-sävyisillä pastaväreillä) jo hyvissä ajoin. Katsoin mallia Youtubesta eri tekijöiltä, mutta en kyllä oikein onnistunut saamaan näköistä. Lopulta Pascal unohtuikin kakun matkasta, vahingossa kylläkin.

Kakun kokoamisen jälkeen tein Funcakesin keltaisesta ja Renshawn valkoisesta sokerimassasta sekoituksen, josta sain tehtyä Tähkäpään palmikon.

Hieman jäi uupumaan alkuperäisestä ajatuksesta nuo koristelut, mutta aika tuli vastaan.

Prosessi ja mitä opin:

Käytin ensimmäistä kertaa reunakalvoja, eikä homma sujunut niin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin saanut jumitettua kalvon reunavuoan hakasen alle niin, että irrotusvaiheessa oli todellinen jumitilanne. Sydän syrjälläni yritin yön pimeydessä yhdellä kädellä selviytyä ja lopulta tajusin kääntää homman toisin päin, minkä jälkeen kaikki sujuikin taas hyvin. Sain reunan ja kalvon irti, eikä tullut kovin pahaa jälkeä kakun reunaan. Hieman murusia vain.

Minulla ei ole kakkutukia, mutta luotin siihen, että ilmankin pärjää, kun ei ole isommasta kakusta kyse. Olisi ehkä kannattanut vaikka mehupillit laittaa, sillä ylemmästä kakusta tuli massapäällyksen myötä verran painava, että alempi päällyste alkoi hieman levitä.

Marenkikreemin tekeminen ilman digitaalista lämpömittaria ja yleiskonetta oli tämän kakun tekemisessä seuraavaksi suurin jännitysmomentti. Laatikosta löytyi kinkkumittari, jossa asteikko oli 120 asti, tosin huomasin, ettei riitä, että mittarin pää on sokeriliemessä kiinni, vaan mittarin tikku täytyy olla selvästi enemmän uppeluksissa. En onneksi saanut poltettua sormiani, pelkästään sotkettua patakintaan.

Kinuskikissa ja Kakkumonsteri antavat marenkikreemiohjeissaan ristiriitaisia ohjeita siitä, pitääkö sokeriliemi valuttaa suoraan valkuaisvaahtoon vai reunaan. Itselläni toinen käsi piti käsivatkainta, rakasta miltei parikymppistä Philipsin Cucinaa, ja toinen kaatoi lientä kulhoon, niin en pystynyt olemaan niin tarkka. Ylikuumentuvaa sähkövatkainta jännitin aika tavalla. Taisi viiden valkuaisen marenkikreemi olla hieman liikaa. Mutta silti kreemi onnistui mahtavasti! Maustoin sen vielä Biokian mustikkajauheella.

Sokerikreemiin nähden marenkikreemi on miedomman makuista, ei niin tymäkkää ja ihanan silkkisen pehmeää levittää kakun päälle. Onneksi tein ison satsin, niin riittää ainakin seuraavaan kakkuun myös.

Tämä kakku sai minut totisesti harkitsemaan yleiskoneen hankintaa.