Muistan ala-asteella tehneeni äidin ohjeistuksella ja valvonnassa sydänvuoassa Särkyneiden sydänten kakkua.
Yläasteella kuuluin oppilaskuntaan ja tein täytekakun oppilaskunnan arpajaisiin. Olin kuitenkin katsonut päivän väärin ja toimitin kakun viikkoa liian aikaisin. Se pistettiin pakkaseen ja toivon mukaan oli vielä ok sulatuksen jälkeen.
Seuraavat kakkumuistoni kuuluvat aikuisuuteen, vaikka olen kyllä ainakin lukioikäisenä leiponut muutamia täytekakkuja sekä kääretorttuja synttäreilleni. Reilu kymmenen vuotta sitten tein ystäväni pojan ristiäisiin täytekakun. Tein siihen nimen suklaakirjaimin. Nyt kokeneempana uskallan väittää sen olleen hyvin välttävä suoritus.
Sittemmin tykästyin muffinssien ja cupcakejen tekemiseen. Bravuurini on ollut myös aika perinteiseen muropohjaan (pienellä twistillä) tehty omenapiirakka.
Esikoiseni ristiäisiin tein kakun, jonka siskoni koristeli juhlapaikalla. Sen jälkeen olen aina lasteni synttäreille ja keskimmäisen ristiäisiinkin tehnyt kakun. Vasta tänä keväänä innostuin enemmän kakkujen teosta, kun keskimmäisen 3-vuotissynttäreillä hänen kumminsa lapsi kysyi, voisiko minulta tilata kakun hänen synttäreilleen. Tuolloin tyrmäsin ajatuksen, mutta kipinä siitä jäi itämään ja yhä useammin eksyin kakku- ja leivontatarvikesivustoille.
Siskoni on pitänyt aikanaan kakkublogia, ja hän onkin ollut tärkein neuvonantajani kakkuharrastuksessani. Kotimaisista kakkubloggaajista olen parhaimmat neuvot ja vinkit saanut Kakkumonsterin kirjoituksista ja videoista.
![]() |
Koristeet ovat siskoni käsialaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti