Balettitossukakku viisivuotiaalle

Kuorokaverini pyysi minua tekemään kakun viisivuotiaan lapsenlapsensa synttäreille. Neidin toiveena kakun teemaksi oli ballerina. Etsin ideoita Instagramista ja lopulta päädyin tekemään balettitossut.

Kakku
Kakkupohjana toimi vaalea kakkupohja, täytteenä mangorahkaa, kostutus vaniljamaidolla. Sokerimassan alla marenkikreemiä ja päällys Renshaw Extra -sokerimassaa, pinkit osat Funcakesiä.

Koristelu
Löysin netistä balettitossujen kaavat ja iloitsin tabletin tuomasta helposta ratkaisusta jäljentää kaavat leivinpaperille. Ennen täytyi tehdä monen vaiheen operaatioita. Tsekkasin yhden videon Youtubesta ja lähdin tekemään. Kuivatin tossut maissinaksupussin päällä, jotta sain niihin kaarevuutta. Harmi, ettei tullut otettua niistä lähikuvaa. Tossujen täytyy kuivua mieluiten useampi päivä. Rimpsuhelman tein kuvastamaan balettihametta, mutta ehkä se ei ihan välittynyt tästä, olisi ehkä täytynyt vielä yksi kerros laittaa.

Prosessi ja mitä opin
Tätä kakkua varten tekemäni kakkupohja, jonka olin tehnyt aiemmin jo pakkaseen, osoittautuikin leikatessa jääneen osittain raa'aksi, vaikkei tikkuun ollutkaan jäänyt taikinaa testatessani. Onneksi minulla oli vielä toinen pohja pakkasessa.

Mangorahkamousse olisi kaivannut varmaankin enemmän liivatetta, vaikka mielestäni sopivassa suhteessa sitä laitoin, sillä vaikka hyytymisaikaa oli ollut yön yli, täytettyä kakkua vuoasta irroittaessani huomasin, että varsin raskas kakkupohja painoi täytekerroksia niin, että ne pullistuivat. Ensimmäinen kreemikerroskin uhkasi lohkeilla, mutta toinen kerros jo pelasti tilannetta.

Tässä kakussa käytin liivatejauhetta ja alan epäillä sen toimivuutta/suhteen vastaavuutta liivatelehtiin nähden, sillä tuntuu muillakin kerroilla olleen hieman samaa vikaa...

Sokerimassaa kaulitessani tuntui, että Renshawn massa repeilee tai sitten täytyy jättää se hurjan paksuksi. Sain massan ok kakun päälle, mutta siloittamisessa taas toinen siloittaja uhkasi tarttua massaan. Täytyy nyt vihdoin heivata se menemään, aivan onneton.

Pullistelevan täytteen vuoksi en uskaltanut sivuja siloittaa niin hyvin kuin yleensä, mutta pienet skrubut sain piiloon helman alle.

Viimeistelin balettitossut helmiäissuihkeella, jota suihkuttelin myös helmaan. Tossuista tuli omasta mielestäni aika hienot juurikin suihkeen ansiosta. Pienet pinnan epätasaisuudet eivät korostu niin.

Toivottavasti sankari piti kakusta!

Leppäkerttukakku Kertun ristiäisiin

Kun sain kutsun serkkuni vauvan ristiäisiin, lupauduin tekemään kakun. Kun kyselin toiveita, sain kuulla, että teemana on leppäkerttu, minkä kyllä arvailin vinkkaavan vauvan nimeen. Pyysin siskoani tekemään kakkuun leppäkerttuvauvan koristeeksi, sillä hänellä on tuo vauvamuotti ja hän on tehnyt noita vauvakoristeita enemmänkin.

Kakku
Alempi kakku on 24 cm voikakkupohja, ylempi 18 cm mehevä suklaakakkupohja. Täytteenä on mansikkamoussea sekä vaniljamoussea suklaapaloin. Molemmissa kolme täyteväliä. Kostutus vaniljamaitoa, kreeminä crumb coatina italialainen marenkikreemi, joka loppui kesken ja tein vielä perinteisen sokerikreemin toiseksi kerrokseksi. Päällys alemmassa Renshawn sokerimassaa ja ylemmässä Squires kitchenin massaa.

Koristelu
Siskoni tekemä leppäkerttuvauvakoriste (marsipaania ja sokerimassaa) oli aivan ihana, joten en mitään suurempia koristuksia halunnut laittaa kakkuun. Tein noin viikkoa aiemmin kahdenlaisia pieniä leppäkerttuja sokerimassasta, pienemmissä pilkut maalattuna, hieman isommissa sokerimassaa. Oikeastaan vasta kakkua kootessa päätin, kuinka leppäkertut laitan.

Mustat pilkut ja helminauhat on Renshaw Extra-massaa, ja uskon niiden tahmaisuuden johtuneen joko hyvin kosteasta ilmanalasta tai sitten mustasta väristä, sillä aiemmin testaamani Extra-massa oli kyllä niin paljon helpompaa työstää. Tämä oli kovin tahmaista ja jäi kiinni kaulimeen, muotteihin ja muihin työvälineisiin. Tosin ensimmäistä kertaa käytössäni ollut helminauhamuotti osoittautui loistavaksi aiempaan (Heirolin silikonimuotti) nähden, josta saa irti vain yksittäisiä helmiä. Uusi muottini toimi oikein hyvin, joskin musta massa venyi ja tahmaantui heti muotista poistettuani.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohjat onnistuivat oikein hyvin, täytteistä tuli herkullisia. Käytin pienemmän kakun kohdalla reunavuokaa ja reunakalvoa täyttövaiheessa. Jälleen kävi niin, että reunakalvo jumitti reunavuoan saumakohtaan. Onneksi sain suurennettua vuoan niin, että sain välistä otettua kalvon kokonaisuudessaan pois. En tiedä, kuinka tämän ongelman ratkaisisi...

Molemmista kakuista tuli taas vinot. Todellakin täytyy hankkia kakkusaha. Harmikseni ne ovat olleet suomalaisissa leivontatarvikeverkkokaupoissa viime aikoina loppuneena.

Kreemin levitys sujui kohtuullisesti, tällä kertaa en käyttänyt pursotusta, sillä tajusin ensimmäistä kakkua kuorruttaessani ensimmäistä kertaa, että minun täytyy tehdä lisää kreemiä. Kreemin levityksessä kakun yläreuna on kaikkein vaikein osuus, sillä jostain syystä se ikään kuin hylkii kreemiä, eikä siihen saa jäämään tarpeeksi kreemiä.

Sokerimassojen kanssa koin suurimmat ongelmat. Kerrankin sain massan nostettua suhteellisen siististi ja keskelle kakkua, mutta molempien massojen kohdalla tapahtui repeilyä, eikä massalevy ollut edes ohutta! Siloitteluvaiheessa oli hankaluuksia, jouduin tekemään pari pientä paikkaakin. Toinen siloittajani (minulla on Wiltonin ja Confetin, en tiedä, kumpi on kumpi) menee kyllä pois käytöstä, sillä se tarttui aivan koko ajan massaan kiinni, eikä sillä tehnyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vahinkoa. Toinen toimi niin hyvin kuin siloittajan olettaa toimivan.

Onneksi on jo sen verran kokemusta, etten pienistä repeämistä hätääntynyt, vaan sain suht siistiksi lopputuloksen. Itseä ne tietysti jäivät harmittamaan.

Kakun kuljetus oli aikamoinen hengityksenpidätysjuttu, mutta sain kakun ehjänä perille asti Annin uunissa -verkkokaupasta ostetun korkean kakkulaatikon turvin.

Miltä maistui
Maistoin itse vain ylempää, mutta se maistui ihan täydelliselle! Sain kakusta hurjasti kehuja. Omat muksut tykkäsivät siitä myös, mitä en yhtään ihmetellyt. Varsin tuhti, sopivan lempeä ja kermainen, ei kuitenkaan liian makea (en laita yleensä täytteisiin paljoa sokeria). Kostutuskin oli mennyt aika nappiin.

Olin lopputulokseen kuitenkin oikein tyytyväinen itsekin. Kakku piti muotonsa hyvin, vaikkei tukia ollutkaan, ja se painoi kokonaisuudessaan monta kiloa. Massat kestivät kakun päällä ihan ok, tosin mustat koristeet tarttuivat kyllä kakkulapioon/-veitseen koko ajan. Maku kruunasi kokonaisuuden.

Paloautokakku kolmevuotiaalle

 

Julkaistuani kakkukuva-albumin Facebookissa, kysyi eräs tuttavani, voisinko tehdä kakun heidän kolmevuotiaalleen. Palomiesteemaiset synttärit olivat tulossa jo muutaman päivän päästä, mutta aikatauluuni sopi ja tietty sormet syyhysivät leipomaan reilun viikon tauon jälkeen. Mitään muita erityisiä toiveita ei ollut, mutta ehdottamistani täytevaihtoehdoista mansikka oli eniten sankarin mieleen. Idea kakun koristelusta oli oikeastaan yhdistelmä useasta Instagramista löytämästäni kakusta.

Kakku
Kakkupohjaksi tein voipohjan, jotta tästä 15cm halkaisijaltaan olevasta pikkukakusta riittäisi kaikille vieraille. Täytteenä tuoreita mansikoita ja vaniljamoussea. Kostutus vaniljamaitoa. Kuorrutus sveitsiläistä marenkivoikreemiä, päällys Squires Kitchenin sokerimassaa. Koristeet Funcakesin eri värisiä massoja.

Koristeet
Tein liekit pari päivää aiemmin, vapaalla kädellä ilman malleja. Paloautoa hahmottelin yhden Instagramista löytämäni version mukaisesti, myös vapaalla kädellä ilman mittauksia. Nimi on tehty FMM:n muotilla.

Prosessi ja mitä opin
Ensimmäistä kertaa käytin pakastettua kreemiä, joka kyllä käyttäytyi eri tavalla kuin pakastamaton. Se oli liukkaampaa ja kakku imaisi sitä itseensä niin, että kahdenkin kreemikerroksen jälkeen olisi voinut sanoa melkeinpä seminakukakuksi. Mutta kreemi kyllä tarttui paremmin kakkuun kuin yleensä, eikä täyte lähtenyt mukaan. Liekö sitten syy siinä, ettei tällä kertaa täytteessä ollut tuorejuustoa...

Toinen uusi juttu oli tuo SK:n massa, jota testasin ensimmäistä kertaa. Sitä oli helppo työstää, eikä se tarttunut alustaan. Mutta se tuntui repeilevän kovin helposti ja ilmakupliakin tuli paljon enemmän kuin muissa testaamissani massoissa. Kakun päälle laittaessa sain massan murtumaan useasta kohden. Ei ole edelleenkään Renshawn ja Funcakesin yhdistelmän voittanutta käsiteltävyydessä ja lopputuloksen siisteydessä. Kilon paketista on vielä puolikas jäljellä, joten pääsen vielä testaamaan, jos massa käyttäytyy eri tavalla, kun suljettava pakkaus on ollut hetken auki. Massa ei kuitenkaan maistunut tai tuoksunut oikeastaan millekään, joten siinä mielessä hyvin neutraali vaihtoehto.

Vielä oikein paljon onnea kolmevuotiaalle Veetille!

Kirpun kyläkaupassa -kakku

Kirpun kyläkauppa on Pikku Papun laulut -kirjassa oleva runo/laulu. Kirjan on kirjoittanut Liisa Kallio ja Soili Perkiö on säveltänyt runot. Pikku Papu -kirjoja on useampia, ja Pikku Papun orkesteri esittää näitä lauluja. Olemme esikoisen kanssa tutustuneet hahmoon jo vuosia sitten. Osaltaan sen vuoksi keskimmäisen lapsemme "työnimi" oli Papu.

Tähän kakkuun sain idean kerran kakkutarvikenettikauppoja katsellessani ja sieltä mm. avainmuotin löytäessäni. "Avaimia, palapelin paloja..." Ajattelin, että haluan visualisoida laulun kaikkine yksityiskohtineen tähän kakkuun.

Koska koristeita tein useana päivänä, lapsetkin innolla seurasivat tätä prosessia ja odottivat kakun valmistumista. Kun he olivat muutaman päivän poissa, tein kakun valmiiksi juuri hetkeä ennen heidän kotiinpaluutaan.

Kakku
Kakkupohjana oli mielettömän mehevä suklaakakkupohja, täytteinä mustikkarahkamousse mustikoilla ja vaniljarahkamousse suklaapalasilla. Kostutus vaniljamaidolla. Kuorrutukseksi tein ensimmäistä kertaa marenkivoikreemiä sveitsiläiseen tapaan eli vesihauteessa.

Koristeet
Tein koristeet avaimia lukuunottamatta vapaalla kädellä hahmoihin kirjasta mallia katsoen. Koristeissa käytin kaikenlaisia massanjämiä, mitä tässä olikaan kertynyt. Lisäsin myös joitakin jemmaan jääneitä aiempiin kakkuihin tekemiäni varakoristeita (mm. napit).

Hahmoina olivat kirjoista tutut Kirppu, Pikku Papu, leppäkerttu Hannu, Ennustaja-Etana, Mato, Kirva sekä Muurahainen. Kyläkaupan myyntiartikkeleina laulun "muttereita, ruuveja, ruostuneita nauloja, tutteja ja avaimia, palapelinpaloja, silmälasin linssi ja emaloitu pinssi". Näiden lisäksi myös kasa muita mullasta löytyviä aarteita.

Kaupan seinät olivat Funcakesin vaalenruskeaa, cappucino-massaa, tarkoituksenaan mallata puunrunkoa. Kakun päällyksen oli tarkoitus esittää nurmikkoa tai sammalta, tosin väri jäi ehkä hieman liian kirkkaan vaaleanvihreäksi. Siinä siis Renshawn Extra-keltainen sokerimassa värjättynä ripauksella sinistä pastaväriä.

Kaupan kulmauksiin liimasin sulalla suklaalla kissankielisuklaat ikään kuin sadevesiputkiksi.

Prosessi ja mitä opin
Olen aivan ihastunut tuohon mehevän suklaiseen kakkupohjaan. Se valmistuu nopeasti ja helposti ilman vatkaimia ja onnistuu hyvin, kunhan paistaa tarpeeksi laakeassa vuoassa. Tässä käytin 23*23cm -kokoista neliövuokaa.

Sveitsiläinen marenkikreemi oli hyvin vastaavanlaista kuin italialainen versio, tosin italialaisessa keitetään sokeri veden kanssa siirapiksi ja kuuma siirappi kaadetaan marenkivaahtoon. Sveitsiläisessä taas sokeri ja valkuaiset vatkataan kuumassa vesihauteessa ennen ilmavaksi vatkaamista. Maistuvat mielestäni käytännössä samalta. En vielä osaa sanoa, kumpaa on mielestäni helpompi tai mukavampi tehdä. Mieluiten kuitenkin teen aina ison satsin kreemiä, jotta ei joka kakun kohdalla tarvitse tehdä uutta. Nytkin loput pistin pakkaseen.

Koristelun tein hyvin vapaamuotoisesti ja vailla suurempia sommitteluja, mikä mielestäni myös tähän tyyliin sopii. Mittasin suurin piirtein sivulle tulevat massapalat, joiden tarkoitus oli tosiaan esittää puun kaarnaa, minkä vuoksi jätin yläreunan rosoiseksi. Yli kakun tulevien reunojen oli myös tarkoitus pitää pinnan koristeet kakun päällä, etteivät lähde karkuun.

Miltä maistui
Täytyy sanoa, että tämä kakku oli erittäin paljon minun makuuni. Myös tytöt tykkäsivät. Mustikkarahka ja pehmeä suklaakakku ovat tosiaan (ainakin meidän) lapsille maistuva yhdistelmä. Tosin cappucinomassaa tai muutakaan makumassaa en aio enää hankkia, sillä massa haisi kamalalle. Joka kerta jääkaappia avatessa haju pelmahti huoneeseen. Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut kakun makuun, sillä jätän aina massan syömättä, joten ei haitannut.

Oluttuoppikakku

Tämän kakun idea tuli Instagramissa näkemästäni videosta, ja koska kuopuksen kummisetiä oli tulossa kylään, halusin tehdä heille tuoppikakun. Moni näkemäni tuoppikakku on päällystetty sokerimassalla, mutta tämän halusin tehdä kreemillä.

Kakku
Kakkupohjana on voikakkupohja, jonka paistoin pienessä 10 cm PMEn vuoassa. Täytteenä lemon curdia ja mangorahkamoussea pätkismuruin. Kostutus itsetehdyllä spritellä (sitruunaa, vissyä, sokeria).

Koristelu
Kakku on kuorrutettu marenkivoikreemillä, mutta sitä tehdessäni tajusin, että värjäsin keltaiseksi koko satsin, joten tein ihan perustomusokerivoikreemin, jolla pursotin vaahdot. Pursotuksessa käytin pyöreää tyllaa. Kahva on sokerimassaa.

Prosessi ja mitä opin
Pieni kakkupohja oli helppo käsitellä ja saada leikattua siististi useaan osaan. Täytettä laitoin varsin varovaisesti, sillä täyttövälejä tuli neljä, enkä halunnut laittaa liivatetta.

Kreemin levittämiseen olen ruvennut nyt käyttämään koripunostyllalla pursottamista, jotta saan tasaisesti ja täytettä sotkematta crumb coatin tehtyä. Sitten seuraava kreemikerros onkin jo hurjan paljon helpompi levittää. Epäilen, että minulla on liian vahvat otteet palettiveitselle tai raapalle, sillä parhaan tuntuman silotteluun saan ihan tavallisella veitsellä, sellaisella tylpällä, vanhalla kouluaikojen veitsellä.

Vaahdon pursotus oli hauskaa. Ja yhdellä tyllalla sain kaikki tehtyä, isommat ja pienemmät kuohut. Tosin jälkikäteen huomasin, että olisi irroitusjälki kannattanut pehmentää, niin ei olisi jäänyt niin paljon vaahtohuippuja.

Kahvasta tuli suhteessa liian suuri/laaja, mutta ei se lopulta haitannut, koska sain sen lautaseen sopivasti tuettua.

Miltä maistui
Vieraat pitivät kakusta hurjasti. Itse pääsin maistamaan hieman ja kyllähän se maistui. Sitruuna toi mukavaa hapokkuutta ja pätkis raikkautta, mangoraha pehmeyttä. Tosin olen jo vähän kyllästynyt voikakkupohjan tuhtiuteen. Ensi kerralla taas jotain muuta.

Ultra Bra -sadetakkikakku ja Renshaw-massatestausta

 

Pääsin jälleen Confetin tuotetestaajaksi testaamaan uutta Renshaw Extra -sokerimassaa. Olen käyttänyt paljon Renshawn massoja entuudestaan ja siksi pystyin vertailemaan hyvin aiempiin kokemuksiini.

Tämä massa on kehitetty kestämään helteisiä olosuhteita aiempia paremmin. Se on myös joustavampaa ja helpommin kaulittavaa kuin aiempi PRO-massa.

Koska sain paketin keltaista massaa, pähkäilin, mitä siitä oikein teenkään. Kyselin kavereilta ja yksi mainitsi sadetakin. Tuosta minulle muistui mieleen kuva, jolla serkkuni voitti tämänvuotisen Provinssin kuvakilpailun. Olen myös itse laulanut aikoinani bändissä, joka soitti Ultra Bran musiikkia, joten halusin tehdä tavallaan tribuutin heille. Eripari-kumisaappaat lisäsin vain lisäväriä tuomaan.

Kakku
Kakku oli 15 cm voipohjakakku, jossa täytteenä kerma-sitruunarahka-valkosuklaa-täytettä ja lemoncurdia. Kostutus spritella, kuorrutus marenkivoikreemillä.

Koristelu ja Renshaw-massan käyttö
Tein täysin vapaalla kädellä ja kummempia mittailematta sadetakin osat sokerimassasta. Napit otin harmaasta massanjämästä pyöreäpäisellä tyllalla. Kakkuun meni 500 g sokerimassaa. Sadepisarat tein elintarvikeliimatipoilla. Saappaat muovailin kaapistani löytyneistä massajämistä.

Renshaw Extra -massan työstäminen ja kauliminen oli todella helppoa. Se ei jäänyt kiinni alustaan, ihan hieman vain tarttui pienempään kaulimeen, mutta sipaisu maissitärkkelystä kaulimen pintaan, niin eipä enää tarttunut.

Tuote lupasi, ettei kakun päälle siirrettyä tulisi "norsunnahkaa" muistuttavaa pintaa, mutta kyllä sain sellaistakin aikaan. Sadetakki sinänsä oli oiva testauselementti, sillä siinä oli useampi osa, joten saatoin kokeilla esim. kaulia toisia osia ohuemmaksi ja jättää toiset paksummiksi, ja katsoa sitten, miten massa käyttäytyy.

 

Mikäli jätin massan hieman paksummaksi (3-4 mm), kakun reunaan jäi kurja jälki, mutta massan silottelu oli helpompaa. Mikäli kaulitsin selvästi ohuemmaksi (n. 2mm), massa jousti paremmin laitettaessa, eikä tullut sitä norsunnahkaa, mutta repeilyherkkyys oli selvästi suurempaa. En tiedä, onko kyse omasta taidottomuudestani asian suhteen vai miten onnistunkin yleensä aina saamaan ainakin osaan kakkua kurjat reunat, koska monet ovat vain kehuneet tätä tuotetta.

Ei sillä, kyllä minäkin kehun ja aion ostaa jatkossakin, mutta ehkä varsinkin suuriin kakkuihin teen niin kuin olen parhaimmat onnistumiseni tehnyt eli sekoitan Renshawn ja Funcakesin massaa niin, että Renshawta on kaksi kertaa niin paljon kuin Funcakesia.

Renshawn valtti on myös sen hulppea värivalikoima: näitä Extra-massojakin alkaa olla jo vaikka minkävärisiä. Tällöin saa varmasti tasaisensäyistä ilman värjäyksiä.

Muovailuun massa osoittautui myös mainioksi. Silikonimuotteihin en ehtinyt massaa kokeilla. Massan paras puoli moneen muuhun massaan verrattuna on se, ettei se maistu oikeastaan millekään, pelkästään makealle. Se ei siis pilaa tai sotke kakun makua, eikä jää tuoksumaan vahvasti koristeissa, kuten jotkut toiset massat.

Toinen testi
Tämä oli itse asiassa testi numero yksi, sillä olin jo ennen tuotetestausvalintaani hankkinut ko. massaa (valkoista) 1 kg ja päällystin sillä ystäväni pojan ristiäiskakun (koristeet Renshaw PRO-massaa) jo viikkoa sadetakkikakkua ennen. Kilon kaulitsemiseen tarvitsisin kyllä suuremman alustan, sillä tuntui, etten ehkä saanut sitä tarpeeksi tasaisesti kaulituksi. Mutta suuren massamäärän työstäminen kerralla oli kuitenkin paljon helpompaa kuin monen muun massan kohdalla.

Norsunnahkajälkiä kakun reunoihin tuli, mutta onneksi, kuten ylhäälläkin jo mainitsin, silottelu onnistui hyvin ja sillä sai niitä jälkiä häivytettyä.

Nemokakku

Kuopukseni 1-vuotissynttärijuhlat pidettiiin tänään. Olin jo aiemmin päättänyt kakun teemaksi Nemoa etsimässä. Ajatus lähti itse asiassa oranssista sokerimassasta, jota minulla oli jäljellä. Teinkin Nemo-koristeen jo hyvissä ajoin, mikä kyllä osoittautui hienoiseksi virheeksi. Sillä, kun vähän aikaa sitten otin koristeen esille, huomasin oranssin massan värjänneen valkoiset kohdat.

Kakku
Kakkuina toimivat jälleen pienemmän kakun perinteinen sokerikakkupohja (2 munaa, 13 cm vuoassa) sekä alempi voikakkupohja (5 munaa, 18,5 cm rengasvuoassa). Täytteenä pätkis-kinuski-moussea ja kostukkeena vaniljamaito. Kuorrutus marenkikreemillä ja päällys Renshaw-Funcakes-sokerimassoja (RS turkoosi, FC pastel blue ja RS valkoinen).

Koristeet

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. 

Kuten kerroinkin, tein Nemon jo viikkoja sitten, mutta Sallisen oranssi oli värjännyt valkoiset kohdat ja jouduin maalaamaan valkoisella pastavärillä ne taas valkeiksi. Nemon tekemiseen etsin Youtubesta ohjevideota, ja tästä katsoin vinkkiä. Muotoilumassasta olisi saanut kyllä paremman/helpommin.


Muut koristeet tein pari päivää ennen kakun koristelemista tai sen yhteydessä kaikenlaisista jämämassapaloista, mitä satuin löytämään varastoistani. Ideoita erityisesti merikasveihin sain Instagramista.

Suurimman osan koristeista tein itse muovailemalla/muotoilemalla, mutta muutamat on tehty Wiltonin Meren elämää -muotilla. Tosin huomasin jälleen, ettei Renshawn massa toimi silikonimuottien kanssa oikein hyvin. Olisin halunnut saada tehtyä muotin aallot, mutta monista yrityksistä huolimatta, en saanut niitä onnistumaan (mm. muotin öljyäminen tai tomusokerointi, eri mittaiset pakastukset, hellät ja vähän tiukemmat painelut yms.).

Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohjat onnistuivat mainiosti, mutta aikataulu petti, sillä minun piti tehdä ne jo torstaina. Mutta lapsiperheessä ei aina voi luottaa suunnitelmaansa. Olimme nimittäin torstaina käymässä Muumimaailmassa, ja tarkoituksenani oli tehdä sieltä tultua kakkupohjat valmiiksi, mutta kuopus ajatteli ajomatkan jälkeen herättyään (oli kylläkin jo iltayö), että nyt on aika leikkiä. Näin ollen kakkupohjat valmistuivat vasta perjantaina.

Koska täytin kakut perjantai-iltana, eivät pohjat olleet mielestäni riittävästi tekeytyneet ja erityisesti sokerikakkupohja murusti aika tavalla.

Täytteen teossa pähkäilin valmistushetkeen saakka, mitä laitan kakkuun. Päädyin kaapista löytyviin pätkiksiin, vaniljarahkaan ja kinuskituorejuustoon kermavaahtoon sekoitettuna. Pätkikset murskasin paloiksi. Aiemmasta vahingosta viisastuneena laitoin riittävästi liivatteita. Tosin lopputuloksessa en oikein pidä liivatteiden tuomasta tuntumasta...

Kreemin levitys oli taas työn ja tuskan takana, vaikka marenkikreemi oli hyvin pehmeää. En tiedä, miksen sitä saa toimimaan. Onneksi kreemi riitti juuri ja juuri, mutta aivan tasaiseksi en sitä saanut.

Lauantai-illaksi jäi sitten massapäällystys ja koristelu. Olipa ihana toimia melko pienen massamäärän kanssa, jonka saa helposti kaulittua. Kuitenkin asia, mitä minun täytyy harjoitella hurjasti on massan siistiksi saaminen. Tai sitten on tosiaan kokeiltava muita massoja, koska aivan hienoista pintarepeilyä oli havaittavissa erityisesti ylemmän kakun kanssa, ja alemman massoittamisessa jäi taas muutamaan kohtaan ikävät vekit. Kakkusiloittajasta ei ollut mitään apua, sillä jostain syystä se halusi vain tarttua kakun pintaan...

Onneksi koristeilla sai piilotettua "huonot kohdat" tai ainakin kiinnitettyä huomiota muualle. Olin tosiaan ajatellut, että tekisin pelkästään aallot tuohon ylempään, mutta muotilla tekemisen osoituttua mahdottomaksi ja koristeita vielä ollessa reilusti, päädyin tekemään vesikasveja ja simpukoita sekä mereneläviä vielä pikkukakunkin alalaitaan. Koristeet kiinnitin elintarvikeliimalla.

Osa ohuista vesikasveista katkeili hetken päästä siitä, kun olin ne kiinnittänyt, mutta liimailin palasia takaisin.

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. Kun on kyse lastenkakusta ja -teemasta, ei ole niin justiinsa ja silti saa naivistisella tavalla aikas kivan lopputuloksen.

Mille maistui:
Ylempi kakku oli itseasiassa pitkästä aikaa maistuvaa sokerikakkupohjaista täytekakkua. Tykkäsin itse täytteestä kovasti, sillä siinä oli hienoista kinuskin suolaisuutta yhdistettynä pätkiksen minttuun. Hiekkaranta ja vilvoittava tuuli. Voikakkupohjan kanssa täytteeseen olisin kaivannut kosteutta enemmän. Ja molempien kohdalla olisi pitänyt hieman enemmän kostuttaa. Ehkä paranee "vanhetessaan" eli huomenna on parhaimmillaan. Kakkua jäi, joten ainakin pääsen testaamaan.

Pienen pojan ristiäiskakku

Sain ilon ja kunnian tehdä tuttavani pojan ristiäisiin kakun. Toiveena oli valkoisella massalla päällystetty kakku, jossa nimipalikat päällä ja viirinauha kyljissä. Koristeiden väritoiveena oli sininen-turkoosi.

Kakku:
Kakkupohjaksi ehdotin voikakkupohjaa, sisälle mansikkatuorejuustotäytettä ja niitä kakkuun tulikin. Kuorrutteena marenkikreemi ja kostukkeena vaniljamaito.

Koristeet:
Löysin Youtubesta nalleohjeen jo hetki sen jälkeen, kun kakusta oli sovittu ja tein sen hyvissä ajoin. Tilasin myös viirimuotit ja kirjainmuotit, joita en aiemmin omistanut. Tulevat varmasti käyttöön jatkossakin!

Niminappulat ja viirit pari päivää ennen kakun tekoa, kuten myös hieman nappeja. Koristeiden materiaalina Renshawn harmaa, farkunsininen ja turkoosi massa sekä Funcakesin vaaleansininen.

Prosessi ja mitä opin:
Tässä kakussa riitti haasteita tai ei ainakaan mennyt helpoimman kautta. Oli työvoitto saada kakku noin hyvään kuosiin, kuin mitä lopputulos näyttää.

Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin.

Ensiksi. Paistoin kakkupohjan reunavuoassa, sillä kakku tuli 25-27 hengelle, eikä minulla ole tarpeeksi isoa irtopohjavuokaa. Voipohjan paistaminen reunavuoassa on hieman riski, sillä rengas kuitenkin falskaa hieman. Onneksi ei kovin paljoa, ja kakkukin paistui hyvin ja tasaisesti.

Toiseksi. Kakkupohjan leikkaamisessa meinasi käydä ohrasesti, sillä melkein 30 cm halkaisijaltaan ei leikkaudukaan perussahalaitaveitsellä yhtä näppärästi kuin pienet pohjat. Onneksi sain pienet murtumat pidettynä pieninä, eikä grande catastrophea tapahtunut. Mallasin myös, ettei iso alusta mahtunutkaan kakkulaatikkoon, mutta en lähtenyt leikkaamaan alustaa.

Kolmanneksi. Kaupassa ei ollut hakuhetkellä enää tuoreita mansikoita, liekö juhannus syynä, ja jouduin tyytymään pakastemansikoihin. Täyte jäi turhan löysäksi, minkä tajusin vasta kootessa, kun laitoin toisen pohjan ensimmäisen täytekerroksen päälle. Voikakkupohja kun on vielä sen verran tiivistä tavaraa, että olisi täytynyt laittaa hieman lisävahvistusta liivatteesta.

Neljänneksi. Kokosin kakkupohjat hieman väärinpäin, joten kakku oli vino. Ajattelin, että kreemillä me korjaamme sen, mutta huomasin, ettei kreemiä ollut ihan niin paljon kuin olisin tarvinnut epäsuhdan tasoitukseen.

Viidenneksi. Kakku ei ehtinyt täyttämisen jälkeen olla tarpeeksi kauaa kiinteytymässä, joten kreemin levittämisessä kohtasin ongelman, joka johtui kohdasta kolme ja neljä. Täyte halusi lähteä kreemin mukaan. Onneksi kreemi auttaa kyllä paljon, sillä varovaisella levittämisellä sain kakun päällystettyä rosoisesti kertaalleen ja toisen kerran sitten hetken jääkaapissa olon jälkeen. Tasaiseksi en sitä saanut, mutta huokasin helpotuksesta, kun edes suurinpiirtein!

Kuudenneksi. Koska kyseessä oli kookas kakku, täytyi massaakin varata reilusti. Minulla oli kaiken kaikkiaan 1,25kg sokerimassaa pehmitettynä ja kaulittuna (jouduin kaulitsemaan useampaan otteeseen, sillä liian ohuena se alkoi repeillä nostettaessa. Meinasi käydä niin, ettei alusta riittänyt. Enkä saanut sopivan pyöreää, joten kakun päälle laittaessani kävi niin, että yhdelle puolelle jäi aukko. Onneksi kuitenkin sain suht repeilemättä massan nostettua kakun päälle ja lopulta pienin paikkauksin aukonkin täytettyä ja näyttämään ok:lta. Kyllähän se tietysti näkyi, että lisäpala oli laitettu, mutta jäi taakse ja koristeilla sain hieman häivytettyä.

Seitsemänneksi. Koska täyte oli niin vetelää, jäi kakun korkeus aiotusta ja minun täytyi tehdä pienemmät viirit! Siinä kului aikaa taas jonkin verran ylimääräistä. Kiinnitin viirit elintarvikeliimalla. Muutama viiri alkoi hieman valua väriä, mutta onneksi nekin siellä takana. Oli onni, että ilman mittauksia, sain viirinauhan menemään ihan tasan, ettei tullut mitään aukkoja tai ei-symmetrisiä kohtia. Lisäsin napit viimeiseksi. Harmaan nauhan tein vasta aamulla, jottei se painaisi juuri liimattuja viirejä ja nappeja pois paikoiltaan.

Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin. Suurin osa asioista oli suuren (voikakkupohjaisen) kakun tuomia yllätyksiä. Jatkossa täytteeseen enemmän liivatetta, Satin Ice kokeiluun, parempi nauhan liitoskohdan työstö sekä varovaisuutta värikkäiden koristeiden käsittelyssä.

Paljon onnea vielä Veikolle ja hänen vanhemmilleen!

Korukakku ja Rolkem-testaus

 

Pääsin testaamaan Confettiin tullutta Rolkem-efektisävyä. Sävyjä on kolme: kulta, hopea ja kupari. Koska sain kullanvärisen, ajatus koruista nousi heti mieleen. Kuten usein idea jalostuu katsoessa kaapissa olevia materiaaleja, niin tälläkin kerralla värivalinta (tummanvioletti Renshawn massa) löytyi sieltä, samoin kävi täytteille. Mitäs sitä nyt liian aikaisin asioita päättämään. :D

Kakku

Tässä kakkupohjana on kolmen munan voipohjakakku, paistettu PME 15cm vuoassa. Täytteenä Dronningholmin hieman puolukka-kirsikkamarmeladia, vaniljatuorejuustokermaa ja mustikoita, kostukkeena vaniljamaitoa. Kreeminä mustikkasokerikreemi.

Koristeet

Tein korurasian ilman maalauksia valmiiksi kuivumaan jo viikko sitten. Muut korut tein vasta kakun kokoamisvaiheessa. Materiaalina Renshawn valkoinen sokerimassa. Tein sormuksen (johon syötävä timantti), korvakorun, käsikorun sekä helminauhan, jota en saanut taaskaan ehjänä muotista pois, joten päätin, että laitan helmiä ympäriinsä, ikään kuin helminauha olisi katkennut. Instagramissa otsikoinkin tämän Apua, helminauhani hajosi!

Testasin saamaani Rolkem-efektisävyä sokerimassakoristeisiin. Paras lopputulos tuli koristeisiin, jotka tein silikonimuotilla ja töpöttelin suoraan pakastimesta ottamisen jälkeen. Tuolloin lämpötilan vaihtelusta johtuva pinnan kosteus imaisi väriä niin hyvin, että ketjusta tuli aivan aidon kultaketjun näköinen! Hieman kuivahtaneet saivat töpöttelyllä himmeämmän lopputuloksen. Mikäli haluaa saada koristeeseen "kuluneen kullan" sävyn tai vain hienoista kimallusta, kannattaa siis töpöttely tehdä hetken päästä.

Maalaamiseen en ole vielä aiemmin päässytkään, joten varusteeni siltä osin ovat vielä varsin heikot. Maalasin sokerimassakoristeeseen kultakuvioita, mutta en saanut niistä kovin mieluisia, koska siveltimeni on niin huono. Täytynee investoida parempaan. Huomasin kuitenkin, että lopputuloksesta voi saada upean peittävän metallisen kiillon, kunhan tekee pienen alueen/pätkän kerrallaan ja käyttää melko runsaasti efektisävyä.

Prosessi ja mitä opin:
Kokosin kakun jälleen suoraan alustan päälle. Aiemmin olen tehnyt aina niin, että kelmutan vuoan ja kokoan kakun sinne, annan olla yön yli ja teen päällystyksen vasta seuraavana päivänä. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei ainakaan voipohjan kanssa tämä ole ollenkaan välttämätöntä. Kakusta tulee mehukas ja hyvin koossa pysyvä ilmankin.

Koristeiden kanssa olikin moni asia uutta ja opin paljonkin. Ensimmäisen kerran maalasin sokerimassaa tai ylipäätään blandasin alkoholia tomuväreihin. Piti ihan mies laittaa ostoksille, että sain kirkasta maalaamista varten. :D Parhaiten väri tarttuu hieman kosteaan pintaan. Rolkemin muut sävyt menevät kyllä ostoslistalle, sillä niin upea metallinen kiilto syntyi hyvin helposti ja nopeasti.

Maalaamiseen tarvitsen uuden siveltimen, sekä tietty voisi vähän miettiä ennakkoon, mitä tekee. :D

Kakku maistui todella hyvältä, joskin makeammalta kuin yleensä teen, joten ei voinut syödä niin paljoa! Ehkä hyvä niin. Hieman olisin voinut enemmän kostuttaa. Marenkikreemin jälkeen sokerikreemi tuntui taas tosi makealta ja tuhdilta, mutta jähmettyy nopeammin ja soveltui tällaiseen yhden illan täyttö-päällystys-koristeluprosessiin erinomaisesti. Huomaan, että kehityn koko ajan kreemin levittämisessä. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä sokerimassan siististi kakun päälle saamisessa...

Kukkia päiväkotiin

Päätin tehdä tyttöjen päiväkotiin henkilökunnalle kakun kiitokseksi kuluneesta keväästä. Vaikka tytöt ovat vielä ensi viikolla pari päivää, osa hoitajista on jäämässä lomalle tämän viikon jälkeen, niin ajoitin siksi tähän kakun viennin. Ajattelin, että keskiviikko olisi hyvä päivä, jotta ehtivät syödä pois ennen viikonloppua.

Kakku oli iloinen yllätys, ja se oli maistunut taukohuoneessa kaikille.

Kakku:
Tein kolmen munan voikakkupohjan, jonka pohja jämähti ekaa kertaa vuokaan kiinni. Epäilen, että PME-vuokani pinnoite on heikentynyt, kun edellisessä käytössä sokerikakkupohja jäi hieman kiinni seinämiin. Hellävaraisesti olen kyllä vuoan pessyt ja huolella voidellut/jauhottanut. 

Pieni halkeaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä mitäpä ei kreemin kanssa voisi paikata! Sitä paitsi muruset maistuivat mitä mainioimmilta!

Voikakkupohja nousee aina keskeltä enemmän, vaikka teenkin kuopan aluksi taikinaan. Tähän kuulemma voisi käyttää jotain märkäpyyhekikkoja, mutta minä olen hyväksynyt tuon ja leikkaan sen kiikkerän osan johonkin toiseen väliin, tällä kertaa päälle, jotta saisin hyvän alustan kukille.

Kakun täytteenä mangorahkamoussea, päällä mangolla maustettua marenkikreemiä.

Koristeet:
Idea koristeisiin lähtee yleensä siitä, että mitä massajämiä vielä olisi jäljellä. Nyt uudet muotoilukupit hinkuivat käyttöön, joten niiden yhdistelmästä se ajatus sitten lähti. Tosin foliopaloilla pelaa mun mielestä paremmin kuin muotoilukuppien kanssa.

Ensin tein kukat erillään, muutamien tuntien päästä kokosin kerrokset yhteen kuivumaan seuraavaan päivään. Osassa kukista on pieniä sokerihelmiä keskustana. Kukat ovat Sallisen ja Funcakesin sokerimassoja, vaaleanoranssi tosiaan sekoitus näitä.

Prosessi ja mitä opin:
Kokosin ensimmäistä kertaa kakun "ilmaan" eli en tehnyt perinteistä vuokaan kasaamista. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa kuva kakusta, sillä enpä ole koskaan aiemmin saanut niin identtisen kokoisia kerroksia! Onnistuin kasaamisessa hyvin, sillä kakusta ei tullut Pisan tornia. Tosin täytteen levittäminen aivan reunaan asti helpottaisi kreemin levitysvaiheessa, ettei jäisi reunaan satunnaisia aukkoja, jotka imaisevat runsaat määrät kreemiä.

Siistin kreemipinnan saaminen tuntuu hurjan vaikealta. Minun täytyy perehtyä asiaan vielä ja kerätä vinkkejä, jotta voisin harjaantua kreemittämisessä. Samoin aion harjoitella massakukkien tekemistä sekä katsoa useamman Youtube-tutoriaalin aiheesta.