Tähkäpää-kakku

Pahoittelut, ei edelleenkään vaihekuvia...tarvisin kuvaajan. Tai yleiskoneen. Tai kuvaavan yleiskoneen. :D

Meidän tytöt saivat kutsun naapurintytön synttäreille. Koska tytön äiti oli tiiviisti töissä juhlia edeltävät päivät, kysäisin, saisinko tehdä kakun tytölle lahjaksi. Hän ilahtui ajatuksesta, ja sain vapaat kädet toteutukseen. Kysyin juhlien teemaa (prinsessateema) ja tytön lempiprinsessaa (Tähkäpää), mistä ajatus lähti sitten kypsymään.

Juhlissa kakku otettiin ihastellen vastaan, ja se maistui. Itsekin testasin. Tosin

Kakku:
Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä aivan sokerikakkupohjista kerroskakun. Eli ihan perussokerikakkupohja (munat-70 % sokeria-70 % jauhoja, hieman leivinjauhetta), joka paistui ihan ok. Ihme kyllä, pohjat olivat valmiit käytännössä yhtä aikaa, vaikka toinen paistui PMEn 15cm vuoassa ja toinen Städterin reunavuoassa, hieman yli 20cm.

Täytteenä oli mustikkarahkatäyte sekä vadelmatuorejuustotäyte, liivatteeton, suomalaisia pakastemarjoja. Täytteet maistuivat ainakin kulhon jämistä aivan todella hyvältä.

Ensimmäistä kertaa tein kakun kuorrutteeksi marenkikreemiä. Ei jääne viimeiseksi kerraksi, sen verran hyvää ja hyvin levittyvää kreemi oli.

Päällä oli Funcakesin (violetti), Dr. Ötkerin (musta) ja Renshawn (valkoinen) massoja.

Koristeet:
Tilasin tiilikuvioalustan tätä varten, tein koristekukat (Funcakes ja Renshaw-massoja) ja Tähkäpään Pascal-kameleontin (Renshawn valkoista sokerimassaa värjättynä Tannengrün ja Light Green-sävyisillä pastaväreillä) jo hyvissä ajoin. Katsoin mallia Youtubesta eri tekijöiltä, mutta en kyllä oikein onnistunut saamaan näköistä. Lopulta Pascal unohtuikin kakun matkasta, vahingossa kylläkin.

Kakun kokoamisen jälkeen tein Funcakesin keltaisesta ja Renshawn valkoisesta sokerimassasta sekoituksen, josta sain tehtyä Tähkäpään palmikon.

Hieman jäi uupumaan alkuperäisestä ajatuksesta nuo koristelut, mutta aika tuli vastaan.

Prosessi ja mitä opin:

Käytin ensimmäistä kertaa reunakalvoja, eikä homma sujunut niin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin saanut jumitettua kalvon reunavuoan hakasen alle niin, että irrotusvaiheessa oli todellinen jumitilanne. Sydän syrjälläni yritin yön pimeydessä yhdellä kädellä selviytyä ja lopulta tajusin kääntää homman toisin päin, minkä jälkeen kaikki sujuikin taas hyvin. Sain reunan ja kalvon irti, eikä tullut kovin pahaa jälkeä kakun reunaan. Hieman murusia vain.

Minulla ei ole kakkutukia, mutta luotin siihen, että ilmankin pärjää, kun ei ole isommasta kakusta kyse. Olisi ehkä kannattanut vaikka mehupillit laittaa, sillä ylemmästä kakusta tuli massapäällyksen myötä verran painava, että alempi päällyste alkoi hieman levitä.

Marenkikreemin tekeminen ilman digitaalista lämpömittaria ja yleiskonetta oli tämän kakun tekemisessä seuraavaksi suurin jännitysmomentti. Laatikosta löytyi kinkkumittari, jossa asteikko oli 120 asti, tosin huomasin, ettei riitä, että mittarin pää on sokeriliemessä kiinni, vaan mittarin tikku täytyy olla selvästi enemmän uppeluksissa. En onneksi saanut poltettua sormiani, pelkästään sotkettua patakintaan.

Kinuskikissa ja Kakkumonsteri antavat marenkikreemiohjeissaan ristiriitaisia ohjeita siitä, pitääkö sokeriliemi valuttaa suoraan valkuaisvaahtoon vai reunaan. Itselläni toinen käsi piti käsivatkainta, rakasta miltei parikymppistä Philipsin Cucinaa, ja toinen kaatoi lientä kulhoon, niin en pystynyt olemaan niin tarkka. Ylikuumentuvaa sähkövatkainta jännitin aika tavalla. Taisi viiden valkuaisen marenkikreemi olla hieman liikaa. Mutta silti kreemi onnistui mahtavasti! Maustoin sen vielä Biokian mustikkajauheella.

Sokerikreemiin nähden marenkikreemi on miedomman makuista, ei niin tymäkkää ja ihanan silkkisen pehmeää levittää kakun päälle. Onneksi tein ison satsin, niin riittää ainakin seuraavaan kakkuun myös.

Tämä kakku sai minut totisesti harkitsemaan yleiskoneen hankintaa.