Sain ilon ja kunnian tehdä tuttavani pojan ristiäisiin kakun. Toiveena oli valkoisella massalla päällystetty kakku, jossa nimipalikat päällä ja viirinauha kyljissä. Koristeiden väritoiveena oli sininen-turkoosi.
Kakku:
Kakkupohjaksi ehdotin voikakkupohjaa, sisälle mansikkatuorejuustotäytettä ja niitä kakkuun tulikin. Kuorrutteena marenkikreemi ja kostukkeena vaniljamaito.
Koristeet:
Löysin Youtubesta nalleohjeen jo hetki sen jälkeen, kun kakusta oli sovittu ja tein sen hyvissä ajoin. Tilasin myös viirimuotit ja kirjainmuotit, joita en aiemmin omistanut. Tulevat varmasti käyttöön jatkossakin!
Prosessi ja mitä opin:
Tässä kakussa riitti haasteita tai ei ainakaan mennyt helpoimman kautta. Oli työvoitto saada kakku noin hyvään kuosiin, kuin mitä lopputulos näyttää.
Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin.Ensiksi. Paistoin kakkupohjan reunavuoassa, sillä kakku tuli 25-27 hengelle, eikä minulla ole tarpeeksi isoa irtopohjavuokaa. Voipohjan paistaminen reunavuoassa on hieman riski, sillä rengas kuitenkin falskaa hieman. Onneksi ei kovin paljoa, ja kakkukin paistui hyvin ja tasaisesti.
Toiseksi. Kakkupohjan leikkaamisessa meinasi käydä ohrasesti, sillä melkein 30 cm halkaisijaltaan ei leikkaudukaan perussahalaitaveitsellä yhtä näppärästi kuin pienet pohjat. Onneksi sain pienet murtumat pidettynä pieninä, eikä grande catastrophea tapahtunut. Mallasin myös, ettei iso alusta mahtunutkaan kakkulaatikkoon, mutta en lähtenyt leikkaamaan alustaa.
Kolmanneksi. Kaupassa ei ollut hakuhetkellä enää tuoreita mansikoita, liekö juhannus syynä, ja jouduin tyytymään pakastemansikoihin. Täyte jäi turhan löysäksi, minkä tajusin vasta kootessa, kun laitoin toisen pohjan ensimmäisen täytekerroksen päälle. Voikakkupohja kun on vielä sen verran tiivistä tavaraa, että olisi täytynyt laittaa hieman lisävahvistusta liivatteesta.
Neljänneksi. Kokosin kakkupohjat hieman väärinpäin, joten kakku oli vino. Ajattelin, että kreemillä me korjaamme sen, mutta huomasin, ettei kreemiä ollut ihan niin paljon kuin olisin tarvinnut epäsuhdan tasoitukseen.
Viidenneksi. Kakku ei ehtinyt täyttämisen jälkeen olla tarpeeksi kauaa kiinteytymässä, joten kreemin levittämisessä kohtasin ongelman, joka johtui kohdasta kolme ja neljä. Täyte halusi lähteä kreemin mukaan. Onneksi kreemi auttaa kyllä paljon, sillä varovaisella levittämisellä sain kakun päällystettyä rosoisesti kertaalleen ja toisen kerran sitten hetken jääkaapissa olon jälkeen. Tasaiseksi en sitä saanut, mutta huokasin helpotuksesta, kun edes suurinpiirtein!
Kuudenneksi. Koska kyseessä oli kookas kakku, täytyi massaakin varata reilusti. Minulla oli kaiken kaikkiaan 1,25kg sokerimassaa pehmitettynä ja kaulittuna (jouduin kaulitsemaan useampaan otteeseen, sillä liian ohuena se alkoi repeillä nostettaessa. Meinasi käydä niin, ettei alusta riittänyt. Enkä saanut sopivan pyöreää, joten kakun päälle laittaessani kävi niin, että yhdelle puolelle jäi aukko. Onneksi kuitenkin sain suht repeilemättä massan nostettua kakun päälle ja lopulta pienin paikkauksin aukonkin täytettyä ja näyttämään ok:lta. Kyllähän se tietysti näkyi, että lisäpala oli laitettu, mutta jäi taakse ja koristeilla sain hieman häivytettyä.
Seitsemänneksi. Koska täyte oli niin vetelää, jäi kakun korkeus aiotusta ja minun täytyi tehdä pienemmät viirit! Siinä kului aikaa taas jonkin verran ylimääräistä. Kiinnitin viirit elintarvikeliimalla. Muutama viiri alkoi hieman valua väriä, mutta onneksi nekin siellä takana. Oli onni, että ilman mittauksia, sain viirinauhan menemään ihan tasan, ettei tullut mitään aukkoja tai ei-symmetrisiä kohtia. Lisäsin napit viimeiseksi. Harmaan nauhan tein vasta aamulla, jottei se painaisi juuri liimattuja viirejä ja nappeja pois paikoiltaan.
Paljon opin uutta, kantapään kautta varsinkin. Suurin osa asioista oli suuren (voikakkupohjaisen) kakun tuomia yllätyksiä. Jatkossa täytteeseen enemmän liivatetta, Satin Ice kokeiluun, parempi nauhan liitoskohdan työstö sekä varovaisuutta värikkäiden koristeiden käsittelyssä.
Paljon onnea vielä Veikolle ja hänen vanhemmilleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti