Kakut: Alempi kakku on voikakkupohja, jonka välissä mansikkatuorejuustotäyte sekä tummasuklaamousse. Ylempi kakku on kaakaosokerikakkupohja, jonka välissä samat täytteet kuin alemmassa. Kostutuksena vaniljamaito, massan alla mansikkatomusokerikreemi. Päällä Funcakes- ja Renshaw-sokerimassaa.
Koristeet:
Kruunun tein Youtubesta löytämäni ohjeen mukaan. Ensimmäinen versio ei irronnut ehjänä muotoilupurkin päältä, joten jouduin tekemään toisen. Onneksi olin ajoissa liikkeellä ja toinen versio ehti kuivahtaa sopivasti.
Silikonimuotteja (rusetit ja helminauhat) käytin käytännössä ensimmäistä kertaa. En vielä oikein tullut sinuiksi niiden kanssa. Helminauhasta pallukat irtosivat kyllä hyvin, mutta yksittäin.
En tiedä, miksi tuota tyynypainallusjälkeä kutsutaan, mutta sitä en ollut oikein miettinyt loppuun asti ja siksi monesta kohti painallus meni vähän yli.
Koristeet Renshaw-sokerimassaa sekä pieniä sokerihelmiä (valkoisia). Sokerimassahelmet värjätty pinkillä tomuvärillä.
Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohjat onnistuivat kohtalaisesti, vaikkakin tuo pienempi meinasi vähän tarttua vuokaan (PME 15 cm) kiinni. Ihme sinänsä, sillä aiemmin ei ole sellaista ko. vuoan kanssa tapahtunut. Tosin nyt jauhotukseen yleensä käyttämäni mannaryynit olivat loppuneet ja jauhotin kevyesti vain vehnäjauhoilla. Täytteistä tuli herkullisia. Onneksi niitä jäi hieman yli, niin sain hieman maistaa kakkua tehdessäni.
Tykkään Kakkumonsterin sokerikreemiohjeesta huomattavasti Kinuskikissan ohjetta enemmän. Ensimmäistä kertaa olin tehnyt kreemin jo edellisenä päivänä ja huoneenlämpöön ottaminen jäi hieman liian myöhään, eikä kreemi ollut heti riittävän pehmeää. Ensimmäisen kerran minulle kävi niin, että päällystäessäni kreemi alkoi ottaa täytettä mukaansa, vaikka kakku oli aivan kylmä. Liekö johtunut siitä, ettei kreemi ollut tarpeeksi pehmeää?
Sokerimassoista Funcakesin massa tuntui turhankin jämäkältä yksin, mutta sekoitettuna esim. Renshawn massaan toimi paljon paremmin. Alempi kakku on päällystetty pelkällä Funcakes-massalla, ja se alkoi hieman lohkeilla. Ylempi on saanut ylleen sekoituksen, mikä kesti siirrot ja tasoittelut paljon paremmin.
Alempi kakku oli maultaan ehkä paras koskaan tekemäni kakku. Kostutus oli juuri sopivaa, täytteet ihania, eivät kuitenkaan liian makeita. Tykkään hurjasti voipohjan kiinteydestä sekä mausta. Erityisesti massakakkujen kanssa tulen sitä jatkossakin suosimaan.
Aikaahan tähän meni ihan tuhottomasti, mutta sankari oli tyytyväinen, hymy korvissa, ja se oli kaiken vaivan arvoista.
Tarvitsen vielä harjoittelua silikonimuottien käytössä! Sekä prosessivalokuvaajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti