Synttärikakku numero 2: Trio-kakku

Kun keskimmäinen lapsistani oli saanut valita popcornkakun, esikoiseni valitsi mansikka-suklaakakun (tosin kumpikaan ei lopulta halunnut syödä popcornkakkua siinä olevan hyvin epäilyttävän kinuskin vuoksi...). Triokakku tästä itse asiassa tuli vahingossa, sillä kakku sisältää mansikkaa, suklaata ja vaniljaa, minkä tajusin vasta, kun kakku oli valmis.

Kakku 
Kakkupohja on Suklaapossun mielettömän mehevän suklaapohja (puolikas taikina), jonka paistoin Iloleipurin 13cm korkeassa irtopohjavuoassa. Täytteenä vaniljamoussea ja tuoreita mansikoita, kostutuksena vaniljamaitoa, päällä mansikkatomusokerikreemi.

Koristeet
Tällä kertaa koristeina saivat toimia suklaaganache sekä tuoreet mansikat, itsetehdy marengit, minivaahtokarkit ja sokerihelmet. Koristeet on kasattu tyyliin: enemmän on enemmän ja mahtuu minne mahtuu.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohja onnistui hyvin (toki paistoaika oli pitkä ja lämpötila melko matala, jotta kypsyi korkeaksi) ja sain sen leikattua useampaan osaan kuin olisin osannut arvata, sillä kuvassa näkyvien viiden kerroksen lisäksi saimme vielä maistella ison palasen kakkua, sillä se oli taas kohonnut keskeltä vuoreksi, jonka leikkasin pois.

Ensimmäisen kerroksen kreemiä pursotin kakun päälle, toisen levitin veitsellä. Sain hyvän ja tasaisen lopputuloksen, mutta kakkua jääkaappiin siirtäessäni kakku hieman taipui, koska kakkualusta antoi liikaa periksi, ja kreemi hieman lohkesi. Täytyy laittaa ostoslistalle taas parempia kakkualustoja.

Suklaaganachen kanssa alan jo tietää tuntumasta, milloin suhde on sopiva. Oikeastaan reseptien suhteet ovat suuntaa-antavia, sillä riippuu paljon suklaasta, miten paljon on sopivasti. Muutamasta kohdasta laitoin liikaa ganachea kerralla valumaan, mutta olen kehittynyt hurjasti, vaikka itse sanonkin.

Miltä maistui
Kokonaisuus oli todella maistuva! Suklaapohja on ihan huippu, sopiva kostutus ja ei liian makea täyte yhdistettynä ylimakeaan kuorrutteeseen ja ganacheen. Sokerikreemi vaan on niin tymäkkää, että tämäkin olisi voinut olla tasapainoisempi marenkikreemin kanssa. Toisaalta kreemiä voi helposti syödessä säännöstellä ja jättää ylimääräiset syömättä.

Molemmat kakut saivat kehuja, joskin popcornkakku jäi vähemmälle huomiolle, koska aloitimme mansikkakakusta, josta ei oikein pientä palaa onnistuttu saamaan. :D

Synttärikakku numero 1: Popcornkinuskikakku

Halusin tehdä kakkuja synttäreitteni kunniaksi, ja kutsuinkin ihmisiä Facebookissa sekä useammassa WhatsApp-ryhmässä, joissa olen jäsenenä. Annoin tytärteni päättää eri vaihtoehdoista, minkälaiset kakut teen. En yhtään tiennyt, montako ihmistä on tulossa, mutta niin moni ilmoitti, ettei pääse, joten päädyin tekemään kaksi "pientä" kakkua.

Kakku
Kakkupohjana toimii neljän munan sokerikakkupohja, joka on paistettu PME:n 15 cm vuoassa. Täytteenä on kinuskimoussea Omar-karkkipaloin. Kostutus vaniljamaitoa, kuorrutus sokerikreemiä. Päällä kinuskia sekä popcorneja.

Koristeet
Kakkukoristeen olen ostanut Kultasepänverstas CaiSannista.

Prosessi ja mitä opin
Tämän kakun teossa onnistui käytännössä kaikki muu paitsi kinuskin laitoin hieman liian kuumana kakun päälle. Kakkupohjan sain paistettua nätiksi, leikattua siisteiksi palasiksi, täytteestä tuli hyvä ja kreemitys sujui helposti.

Hassua sinänsä, että itse olen kokenut juuri sokerikreemin levittämisen helpoimpana, kun taas monet bloggaajat sanovat marenkikreemin levityksen olevan helpompaa. Minun mielestä sokerikreemi tarttuu kakkupohjaan ja täytteeseen paremmin, niin se ei lähde liukumaan tasoittaessa täytekohdista pois, kuten marenkikreemin kanssa on usein käynyt. Levitin tähän kaksi kerrosta kreemiä tylpällä veitsellä, tasoittelin metallisella raapalla.

Kinuskia keittelin ohjeen mukaan, sain sopivan sakeaksi, mutta aloin heti kaataa kakun päälle. Vaikka kakku olikin aivan kylmä, kreemi ei kestänyt niin suurta kuumuutta ja alkoi vähän valua mukana. Se ei kuitenkaan haitannut paljoa. Iskin päälle runsaasti popcornia ja valutin lopun kinuskin vielä niiden päälle.

Miltä maistui
Kakku oli suussasulavaa, tosin sokerikreemi tuntui liian tuhdilta, joten marenkikreemi olisi voinut sopia paremmin. Popcornien suolaisuus taittoi mukavasti kinuskin äkkimakeutta ja sokerikakkupohja oli riittävän ilmava. Etukäteen jo mietin, että jokin voipohjainen kakkupohja olisi takuulla liian tuhti tähän kombinaatioon

Vieraita tuli paikalle lopulta neljä, joten kakkua jäi...........

Leppäkerttukakku Kertun ristiäisiin

Kun sain kutsun serkkuni vauvan ristiäisiin, lupauduin tekemään kakun. Kun kyselin toiveita, sain kuulla, että teemana on leppäkerttu, minkä kyllä arvailin vinkkaavan vauvan nimeen. Pyysin siskoani tekemään kakkuun leppäkerttuvauvan koristeeksi, sillä hänellä on tuo vauvamuotti ja hän on tehnyt noita vauvakoristeita enemmänkin.

Kakku
Alempi kakku on 24 cm voikakkupohja, ylempi 18 cm mehevä suklaakakkupohja. Täytteenä on mansikkamoussea sekä vaniljamoussea suklaapaloin. Molemmissa kolme täyteväliä. Kostutus vaniljamaitoa, kreeminä crumb coatina italialainen marenkikreemi, joka loppui kesken ja tein vielä perinteisen sokerikreemin toiseksi kerrokseksi. Päällys alemmassa Renshawn sokerimassaa ja ylemmässä Squires kitchenin massaa.

Koristelu
Siskoni tekemä leppäkerttuvauvakoriste (marsipaania ja sokerimassaa) oli aivan ihana, joten en mitään suurempia koristuksia halunnut laittaa kakkuun. Tein noin viikkoa aiemmin kahdenlaisia pieniä leppäkerttuja sokerimassasta, pienemmissä pilkut maalattuna, hieman isommissa sokerimassaa. Oikeastaan vasta kakkua kootessa päätin, kuinka leppäkertut laitan.

Mustat pilkut ja helminauhat on Renshaw Extra-massaa, ja uskon niiden tahmaisuuden johtuneen joko hyvin kosteasta ilmanalasta tai sitten mustasta väristä, sillä aiemmin testaamani Extra-massa oli kyllä niin paljon helpompaa työstää. Tämä oli kovin tahmaista ja jäi kiinni kaulimeen, muotteihin ja muihin työvälineisiin. Tosin ensimmäistä kertaa käytössäni ollut helminauhamuotti osoittautui loistavaksi aiempaan (Heirolin silikonimuotti) nähden, josta saa irti vain yksittäisiä helmiä. Uusi muottini toimi oikein hyvin, joskin musta massa venyi ja tahmaantui heti muotista poistettuani.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohjat onnistuivat oikein hyvin, täytteistä tuli herkullisia. Käytin pienemmän kakun kohdalla reunavuokaa ja reunakalvoa täyttövaiheessa. Jälleen kävi niin, että reunakalvo jumitti reunavuoan saumakohtaan. Onneksi sain suurennettua vuoan niin, että sain välistä otettua kalvon kokonaisuudessaan pois. En tiedä, kuinka tämän ongelman ratkaisisi...

Molemmista kakuista tuli taas vinot. Todellakin täytyy hankkia kakkusaha. Harmikseni ne ovat olleet suomalaisissa leivontatarvikeverkkokaupoissa viime aikoina loppuneena.

Kreemin levitys sujui kohtuullisesti, tällä kertaa en käyttänyt pursotusta, sillä tajusin ensimmäistä kakkua kuorruttaessani ensimmäistä kertaa, että minun täytyy tehdä lisää kreemiä. Kreemin levityksessä kakun yläreuna on kaikkein vaikein osuus, sillä jostain syystä se ikään kuin hylkii kreemiä, eikä siihen saa jäämään tarpeeksi kreemiä.

Sokerimassojen kanssa koin suurimmat ongelmat. Kerrankin sain massan nostettua suhteellisen siististi ja keskelle kakkua, mutta molempien massojen kohdalla tapahtui repeilyä, eikä massalevy ollut edes ohutta! Siloitteluvaiheessa oli hankaluuksia, jouduin tekemään pari pientä paikkaakin. Toinen siloittajani (minulla on Wiltonin ja Confetin, en tiedä, kumpi on kumpi) menee kyllä pois käytöstä, sillä se tarttui aivan koko ajan massaan kiinni, eikä sillä tehnyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vahinkoa. Toinen toimi niin hyvin kuin siloittajan olettaa toimivan.

Onneksi on jo sen verran kokemusta, etten pienistä repeämistä hätääntynyt, vaan sain suht siistiksi lopputuloksen. Itseä ne tietysti jäivät harmittamaan.

Kakun kuljetus oli aikamoinen hengityksenpidätysjuttu, mutta sain kakun ehjänä perille asti Annin uunissa -verkkokaupasta ostetun korkean kakkulaatikon turvin.

Miltä maistui
Maistoin itse vain ylempää, mutta se maistui ihan täydelliselle! Sain kakusta hurjasti kehuja. Omat muksut tykkäsivät siitä myös, mitä en yhtään ihmetellyt. Varsin tuhti, sopivan lempeä ja kermainen, ei kuitenkaan liian makea (en laita yleensä täytteisiin paljoa sokeria). Kostutuskin oli mennyt aika nappiin.

Olin lopputulokseen kuitenkin oikein tyytyväinen itsekin. Kakku piti muotonsa hyvin, vaikkei tukia ollutkaan, ja se painoi kokonaisuudessaan monta kiloa. Massat kestivät kakun päällä ihan ok, tosin mustat koristeet tarttuivat kyllä kakkulapioon/-veitseen koko ajan. Maku kruunasi kokonaisuuden.

Gluteeniton fazerinakakku

Lupasin tehdä kakun jälkiruuaksi rapujuhliin, joihin vuosittain osallistun. Aluksi mietin ravunmuotoista massapäällysteistä kakkua, mutta päädyin sitten kreemikakkuun ja suklaaganacheen, joka ei tähän mennessä ole ollut järin onnistunut vaihtoehto edellisissä kokeiluissani.

Allergioiden vuoksi kakku oli tehtävä gluteenittomaksi ja monet täyte- ja koristevaihtoehdot oli poissuljettu. Päädyin täytteessä appelsiiniin. En siinä vaiheessa ajatellut tekeväni fazerinakakkua, mutta sen valmistuttua tajusin, että tummasuklaa yhdistettynä appelsiiniin sitä juurikin on. Kakku ei kylläkään sisällä fazerinaa.

Kakku
Tein ensimmäisen kerran mielettömän mehevän suklaakakkupohjan gluteenittomaan jauhoseokseen. Lopputulos oli oikein mainio, joskin tavallisiin jauhoihin nähden hieman murenevaisempi ja maultaan "kuivempi". Laitoin PME 15 cm vuokaani ensimmäistä kertaa leivinpaperin pohjalle, enkä muuta tehnytkään. Toimi paljon paremmin kuin jauhotus- ym. kokeilut. Kakku ei jäänyt kiinni, pohja irtosi kauniisti.

Täytteenä oli appelsiinimarmeladia sekä appelsiinimoussea, kostukkeena vaniljamaitoa, italialaista marenkikreemiä kuorrutteena sekä tummasuklaaganachea päällä.

Koristelu
Olin ajatellut laittaa macaronseja ja marenkeja kakun päälle, mutta manteliallergian vuoksi täytyi muuttaa suunnitelmaa. Koska vaaleanoranssiksi värjättyä kreemiä jäi, päätin pursottaa sitä suklaaganachen päälle. Sitten kaivoin kaappeja, mutten löytänyt mitään "sopivaa suklaata" tähän, joten tyydyin pursotuksiin. Heitin vielä päälle hieman pieniä sokerihelmiä.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohja onnistui hyvin, leikkaamisessa olisin kaivannut kakkusahaa, sillä kakku täyttämisenkin jälkeen jäi hieman vinoksi epätasaisten kerroksien vuoksi. Täytevälejä tuli siis kolme.

Kreemin levityksessä käytin jälleen pursotusta apunani. Kreemi vaan hieman lohkeili, kun käytin kakkua aina välissä jääkaapissa (crumb coat - toinen kreemikerros - ganache) ja siinä siirrellessä kakku pääsi vähän liikkumaan.

Suklaaganachesta uskalsin tällä kertaa tehdä sopivan löysää, joten se onnistui kohtalaisen hyvin, toki tuntumaa vielä pitää harjoitella. Sekä levitystä.

Minun täytyy hankkia kakkusaha sekä käydä ajatuksella kreemikakkuun sopivien koristeiden kaupoilla.

Miltä maistui
Kakku maistui minusta ihanalta, vaikkakin hyvin tuhdilta. Niin paljoa en kuitenkaan itse appelsiini-suklaa-yhdistelmästä pidä, että yhden palan jälkeen heti lisää olisin kaivannut. Ehkä syynä siihen on myös mainio ateria juuri ennen kakkua. Ehkä olisi pitänyt laittaa hieman enemmän täytettä, ehkä 1,5 kertaisesti sen, mitä nyt laitoin (2dl kermaa, prk appelsiinirahkaa, prk appelsiinituorejuustoa -> 4 dl kermaa, 2 prk rahkaa, 1 prk tuorejuustoa), niin olisi pohjan ja täytteen suhde ollut vielä paremmin tasapainossa.

Paloautokakku kolmevuotiaalle

 

Julkaistuani kakkukuva-albumin Facebookissa, kysyi eräs tuttavani, voisinko tehdä kakun heidän kolmevuotiaalleen. Palomiesteemaiset synttärit olivat tulossa jo muutaman päivän päästä, mutta aikatauluuni sopi ja tietty sormet syyhysivät leipomaan reilun viikon tauon jälkeen. Mitään muita erityisiä toiveita ei ollut, mutta ehdottamistani täytevaihtoehdoista mansikka oli eniten sankarin mieleen. Idea kakun koristelusta oli oikeastaan yhdistelmä useasta Instagramista löytämästäni kakusta.

Kakku
Kakkupohjaksi tein voipohjan, jotta tästä 15cm halkaisijaltaan olevasta pikkukakusta riittäisi kaikille vieraille. Täytteenä tuoreita mansikoita ja vaniljamoussea. Kostutus vaniljamaitoa. Kuorrutus sveitsiläistä marenkivoikreemiä, päällys Squires Kitchenin sokerimassaa. Koristeet Funcakesin eri värisiä massoja.

Koristeet
Tein liekit pari päivää aiemmin, vapaalla kädellä ilman malleja. Paloautoa hahmottelin yhden Instagramista löytämäni version mukaisesti, myös vapaalla kädellä ilman mittauksia. Nimi on tehty FMM:n muotilla.

Prosessi ja mitä opin
Ensimmäistä kertaa käytin pakastettua kreemiä, joka kyllä käyttäytyi eri tavalla kuin pakastamaton. Se oli liukkaampaa ja kakku imaisi sitä itseensä niin, että kahdenkin kreemikerroksen jälkeen olisi voinut sanoa melkeinpä seminakukakuksi. Mutta kreemi kyllä tarttui paremmin kakkuun kuin yleensä, eikä täyte lähtenyt mukaan. Liekö sitten syy siinä, ettei tällä kertaa täytteessä ollut tuorejuustoa...

Toinen uusi juttu oli tuo SK:n massa, jota testasin ensimmäistä kertaa. Sitä oli helppo työstää, eikä se tarttunut alustaan. Mutta se tuntui repeilevän kovin helposti ja ilmakupliakin tuli paljon enemmän kuin muissa testaamissani massoissa. Kakun päälle laittaessa sain massan murtumaan useasta kohden. Ei ole edelleenkään Renshawn ja Funcakesin yhdistelmän voittanutta käsiteltävyydessä ja lopputuloksen siisteydessä. Kilon paketista on vielä puolikas jäljellä, joten pääsen vielä testaamaan, jos massa käyttäytyy eri tavalla, kun suljettava pakkaus on ollut hetken auki. Massa ei kuitenkaan maistunut tai tuoksunut oikeastaan millekään, joten siinä mielessä hyvin neutraali vaihtoehto.

Vielä oikein paljon onnea kolmevuotiaalle Veetille!

Kirpun kyläkaupassa -kakku

Kirpun kyläkauppa on Pikku Papun laulut -kirjassa oleva runo/laulu. Kirjan on kirjoittanut Liisa Kallio ja Soili Perkiö on säveltänyt runot. Pikku Papu -kirjoja on useampia, ja Pikku Papun orkesteri esittää näitä lauluja. Olemme esikoisen kanssa tutustuneet hahmoon jo vuosia sitten. Osaltaan sen vuoksi keskimmäisen lapsemme "työnimi" oli Papu.

Tähän kakkuun sain idean kerran kakkutarvikenettikauppoja katsellessani ja sieltä mm. avainmuotin löytäessäni. "Avaimia, palapelin paloja..." Ajattelin, että haluan visualisoida laulun kaikkine yksityiskohtineen tähän kakkuun.

Koska koristeita tein useana päivänä, lapsetkin innolla seurasivat tätä prosessia ja odottivat kakun valmistumista. Kun he olivat muutaman päivän poissa, tein kakun valmiiksi juuri hetkeä ennen heidän kotiinpaluutaan.

Kakku
Kakkupohjana oli mielettömän mehevä suklaakakkupohja, täytteinä mustikkarahkamousse mustikoilla ja vaniljarahkamousse suklaapalasilla. Kostutus vaniljamaidolla. Kuorrutukseksi tein ensimmäistä kertaa marenkivoikreemiä sveitsiläiseen tapaan eli vesihauteessa.

Koristeet
Tein koristeet avaimia lukuunottamatta vapaalla kädellä hahmoihin kirjasta mallia katsoen. Koristeissa käytin kaikenlaisia massanjämiä, mitä tässä olikaan kertynyt. Lisäsin myös joitakin jemmaan jääneitä aiempiin kakkuihin tekemiäni varakoristeita (mm. napit).

Hahmoina olivat kirjoista tutut Kirppu, Pikku Papu, leppäkerttu Hannu, Ennustaja-Etana, Mato, Kirva sekä Muurahainen. Kyläkaupan myyntiartikkeleina laulun "muttereita, ruuveja, ruostuneita nauloja, tutteja ja avaimia, palapelinpaloja, silmälasin linssi ja emaloitu pinssi". Näiden lisäksi myös kasa muita mullasta löytyviä aarteita.

Kaupan seinät olivat Funcakesin vaalenruskeaa, cappucino-massaa, tarkoituksenaan mallata puunrunkoa. Kakun päällyksen oli tarkoitus esittää nurmikkoa tai sammalta, tosin väri jäi ehkä hieman liian kirkkaan vaaleanvihreäksi. Siinä siis Renshawn Extra-keltainen sokerimassa värjättynä ripauksella sinistä pastaväriä.

Kaupan kulmauksiin liimasin sulalla suklaalla kissankielisuklaat ikään kuin sadevesiputkiksi.

Prosessi ja mitä opin
Olen aivan ihastunut tuohon mehevän suklaiseen kakkupohjaan. Se valmistuu nopeasti ja helposti ilman vatkaimia ja onnistuu hyvin, kunhan paistaa tarpeeksi laakeassa vuoassa. Tässä käytin 23*23cm -kokoista neliövuokaa.

Sveitsiläinen marenkikreemi oli hyvin vastaavanlaista kuin italialainen versio, tosin italialaisessa keitetään sokeri veden kanssa siirapiksi ja kuuma siirappi kaadetaan marenkivaahtoon. Sveitsiläisessä taas sokeri ja valkuaiset vatkataan kuumassa vesihauteessa ennen ilmavaksi vatkaamista. Maistuvat mielestäni käytännössä samalta. En vielä osaa sanoa, kumpaa on mielestäni helpompi tai mukavampi tehdä. Mieluiten kuitenkin teen aina ison satsin kreemiä, jotta ei joka kakun kohdalla tarvitse tehdä uutta. Nytkin loput pistin pakkaseen.

Koristelun tein hyvin vapaamuotoisesti ja vailla suurempia sommitteluja, mikä mielestäni myös tähän tyyliin sopii. Mittasin suurin piirtein sivulle tulevat massapalat, joiden tarkoitus oli tosiaan esittää puun kaarnaa, minkä vuoksi jätin yläreunan rosoiseksi. Yli kakun tulevien reunojen oli myös tarkoitus pitää pinnan koristeet kakun päällä, etteivät lähde karkuun.

Miltä maistui
Täytyy sanoa, että tämä kakku oli erittäin paljon minun makuuni. Myös tytöt tykkäsivät. Mustikkarahka ja pehmeä suklaakakku ovat tosiaan (ainakin meidän) lapsille maistuva yhdistelmä. Tosin cappucinomassaa tai muutakaan makumassaa en aio enää hankkia, sillä massa haisi kamalalle. Joka kerta jääkaappia avatessa haju pelmahti huoneeseen. Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut kakun makuun, sillä jätän aina massan syömättä, joten ei haitannut.

Oluttuoppikakku

Tämän kakun idea tuli Instagramissa näkemästäni videosta, ja koska kuopuksen kummisetiä oli tulossa kylään, halusin tehdä heille tuoppikakun. Moni näkemäni tuoppikakku on päällystetty sokerimassalla, mutta tämän halusin tehdä kreemillä.

Kakku
Kakkupohjana on voikakkupohja, jonka paistoin pienessä 10 cm PMEn vuoassa. Täytteenä lemon curdia ja mangorahkamoussea pätkismuruin. Kostutus itsetehdyllä spritellä (sitruunaa, vissyä, sokeria).

Koristelu
Kakku on kuorrutettu marenkivoikreemillä, mutta sitä tehdessäni tajusin, että värjäsin keltaiseksi koko satsin, joten tein ihan perustomusokerivoikreemin, jolla pursotin vaahdot. Pursotuksessa käytin pyöreää tyllaa. Kahva on sokerimassaa.

Prosessi ja mitä opin
Pieni kakkupohja oli helppo käsitellä ja saada leikattua siististi useaan osaan. Täytettä laitoin varsin varovaisesti, sillä täyttövälejä tuli neljä, enkä halunnut laittaa liivatetta.

Kreemin levittämiseen olen ruvennut nyt käyttämään koripunostyllalla pursottamista, jotta saan tasaisesti ja täytettä sotkematta crumb coatin tehtyä. Sitten seuraava kreemikerros onkin jo hurjan paljon helpompi levittää. Epäilen, että minulla on liian vahvat otteet palettiveitselle tai raapalle, sillä parhaan tuntuman silotteluun saan ihan tavallisella veitsellä, sellaisella tylpällä, vanhalla kouluaikojen veitsellä.

Vaahdon pursotus oli hauskaa. Ja yhdellä tyllalla sain kaikki tehtyä, isommat ja pienemmät kuohut. Tosin jälkikäteen huomasin, että olisi irroitusjälki kannattanut pehmentää, niin ei olisi jäänyt niin paljon vaahtohuippuja.

Kahvasta tuli suhteessa liian suuri/laaja, mutta ei se lopulta haitannut, koska sain sen lautaseen sopivasti tuettua.

Miltä maistui
Vieraat pitivät kakusta hurjasti. Itse pääsin maistamaan hieman ja kyllähän se maistui. Sitruuna toi mukavaa hapokkuutta ja pätkis raikkautta, mangoraha pehmeyttä. Tosin olen jo vähän kyllästynyt voikakkupohjan tuhtiuteen. Ensi kerralla taas jotain muuta.

Ultra Bra -sadetakkikakku ja Renshaw-massatestausta

 

Pääsin jälleen Confetin tuotetestaajaksi testaamaan uutta Renshaw Extra -sokerimassaa. Olen käyttänyt paljon Renshawn massoja entuudestaan ja siksi pystyin vertailemaan hyvin aiempiin kokemuksiini.

Tämä massa on kehitetty kestämään helteisiä olosuhteita aiempia paremmin. Se on myös joustavampaa ja helpommin kaulittavaa kuin aiempi PRO-massa.

Koska sain paketin keltaista massaa, pähkäilin, mitä siitä oikein teenkään. Kyselin kavereilta ja yksi mainitsi sadetakin. Tuosta minulle muistui mieleen kuva, jolla serkkuni voitti tämänvuotisen Provinssin kuvakilpailun. Olen myös itse laulanut aikoinani bändissä, joka soitti Ultra Bran musiikkia, joten halusin tehdä tavallaan tribuutin heille. Eripari-kumisaappaat lisäsin vain lisäväriä tuomaan.

Kakku
Kakku oli 15 cm voipohjakakku, jossa täytteenä kerma-sitruunarahka-valkosuklaa-täytettä ja lemoncurdia. Kostutus spritella, kuorrutus marenkivoikreemillä.

Koristelu ja Renshaw-massan käyttö
Tein täysin vapaalla kädellä ja kummempia mittailematta sadetakin osat sokerimassasta. Napit otin harmaasta massanjämästä pyöreäpäisellä tyllalla. Kakkuun meni 500 g sokerimassaa. Sadepisarat tein elintarvikeliimatipoilla. Saappaat muovailin kaapistani löytyneistä massajämistä.

Renshaw Extra -massan työstäminen ja kauliminen oli todella helppoa. Se ei jäänyt kiinni alustaan, ihan hieman vain tarttui pienempään kaulimeen, mutta sipaisu maissitärkkelystä kaulimen pintaan, niin eipä enää tarttunut.

Tuote lupasi, ettei kakun päälle siirrettyä tulisi "norsunnahkaa" muistuttavaa pintaa, mutta kyllä sain sellaistakin aikaan. Sadetakki sinänsä oli oiva testauselementti, sillä siinä oli useampi osa, joten saatoin kokeilla esim. kaulia toisia osia ohuemmaksi ja jättää toiset paksummiksi, ja katsoa sitten, miten massa käyttäytyy.

 

Mikäli jätin massan hieman paksummaksi (3-4 mm), kakun reunaan jäi kurja jälki, mutta massan silottelu oli helpompaa. Mikäli kaulitsin selvästi ohuemmaksi (n. 2mm), massa jousti paremmin laitettaessa, eikä tullut sitä norsunnahkaa, mutta repeilyherkkyys oli selvästi suurempaa. En tiedä, onko kyse omasta taidottomuudestani asian suhteen vai miten onnistunkin yleensä aina saamaan ainakin osaan kakkua kurjat reunat, koska monet ovat vain kehuneet tätä tuotetta.

Ei sillä, kyllä minäkin kehun ja aion ostaa jatkossakin, mutta ehkä varsinkin suuriin kakkuihin teen niin kuin olen parhaimmat onnistumiseni tehnyt eli sekoitan Renshawn ja Funcakesin massaa niin, että Renshawta on kaksi kertaa niin paljon kuin Funcakesia.

Renshawn valtti on myös sen hulppea värivalikoima: näitä Extra-massojakin alkaa olla jo vaikka minkävärisiä. Tällöin saa varmasti tasaisensäyistä ilman värjäyksiä.

Muovailuun massa osoittautui myös mainioksi. Silikonimuotteihin en ehtinyt massaa kokeilla. Massan paras puoli moneen muuhun massaan verrattuna on se, ettei se maistu oikeastaan millekään, pelkästään makealle. Se ei siis pilaa tai sotke kakun makua, eikä jää tuoksumaan vahvasti koristeissa, kuten jotkut toiset massat.

Toinen testi
Tämä oli itse asiassa testi numero yksi, sillä olin jo ennen tuotetestausvalintaani hankkinut ko. massaa (valkoista) 1 kg ja päällystin sillä ystäväni pojan ristiäiskakun (koristeet Renshaw PRO-massaa) jo viikkoa sadetakkikakkua ennen. Kilon kaulitsemiseen tarvitsisin kyllä suuremman alustan, sillä tuntui, etten ehkä saanut sitä tarpeeksi tasaisesti kaulituksi. Mutta suuren massamäärän työstäminen kerralla oli kuitenkin paljon helpompaa kuin monen muun massan kohdalla.

Norsunnahkajälkiä kakun reunoihin tuli, mutta onneksi, kuten ylhäälläkin jo mainitsin, silottelu onnistui hyvin ja sillä sai niitä jälkiä häivytettyä.

Mansikkakakku lime-valkosuklaa-twistillä

Meillä oli sukutapaaminen tulossa nyyttärimeiningillä. Minä tietysti varasin kakuntekovuoron ja satokauteen nähden ehdotin tietysti mansikkakakkua. Kävin hakemassa ensimmäiset 5 kg mansikoita lempimarjapaikastani - ostarilta, ja pistin pakkaseen melkein neljä kiloa. Reilusti yli puoli kiloa meni tähän kakkuun ja melkein litran verran syötiin. Viikon tai kahden päästä aion hakea hillomarjoja vielä.

Kakku
Mansikkakakku kaipaa ehdottomasti sokerikakkupohjaa, joten kakkupohja on ihan perinteinen sokerikakkupohja (70 % sokeria ja jauhoja), jauhoista 80 % vehnäjauhoja, 20 % perunajauhoja.

Väliin laitoin limeraasteella maustettua vaniljatuorejuustokermaa sekä limen mehulla marinoituja tuoreita mansikoita. Kostutus jälleen vaniljamaitoa.

Koristelu
Loppumetreillä päätin, että teen valkosuklaaganachen kakun päälle. Siitä tuli taas hieman liian löysää. Säästin kermatäytettä päälle pursotettavaksi ja kauneimmat mansikat koristeiksi. Sitten vielä itse tehtyjä marenkeja mukaan. Pursotukset tein Städterin isolla kierretähtityllalla.

Prosessi ja mitä opin
Ganacheharjoituksia on jatkettava. Tuntuma oikeaan paksuuteen pitäisi löytää, eikä ahnehtia liian nopeasti kakun päälle.

Pursotusten kanssa meinasi käydä ohrasesti, sillä ne alkoivat valua valkosuklaaganachekuorrutuksen päältä, sillä kakku ei ollut täytön jälkeen päältä järin tasainen vaan reunat viettivät alaspäin. Nostelin pursotuksia varovasti takaisin kakun päälle niin, että ne tarttuisivat edes mansikoihin.

Marenkeja olin laittanut ensin reunoillekin, mutta otin ne pois, koska ne eivät oikein sopineet reunaan kermapursotusten kaveriksi. Kokosin niitä pikkuisen keon keskelle kakkua.

Pursotukset ja kokonaisuus kestivät lopulta hyvin myös kuljetuksen, ja kakku oli vielä samannäköinen tarjoiluvaiheessa. Muutamat hidastepomput vaan saivat pidättämään hengitystä. :D

Miltä maistui
Ehdin ottaa pikkupalan kakkua. Hieman olisi pitänyt kostuttaa enemmän, sillä täytin kakun tarjoilupäivänä. Hyvää se kuitenkin oli. Valkosuklaa toi mukavan täyteläisyyden ja lime raikkauden makeiden mansikoiden rinnalle. Nautiskelemaan en ehtinyt, sillä juoksin pihalla kirmaavien lasten perässä. :D

Kakkuja tulossa

Olimme yli viikon reissun päällä ja siis ilman kakun tekoa koko se aika!! No piti sitten heti, kun ehdin, tehdä kakkupohjia jo jemmaan pakkaseen. :D PME:n 10 ja 15 cm vuoat tositoimissa voikakkupohjien kimpussa.

Mustaherukka-suklaakakku

Tämä kakku syntyi ensimmäiseksi siitä, että kaapissa oli päiväystä läheneviä kakkutarpeita, toiseksi kiitokseksi kissojen hoitajalle ja kolmanneksi halusta kokeilla suklaista kakkupohjaa.

Kakku
Kakkupohja osoittautui tähänastisista kokeiluista kaikkein parhaaksi: ei niin tiivis kuin Kakkumonsterin voipohja, joka on toinen suosikkini, ja jotain aivan muuta kuin kaakaojauhesokeripohja, mistä en kyllä pidä paljoakaan. Löysin sen Suklaapossun blogista. Helppo ja älyttömän hyvä! Korvasin maitoainesosan kermaviilillä, sillä sitä sattui löytymään kaapista.

Täytteenä mustaherukkainen täyte (kermaa, mustaherukkatuorejuustoa, vaniljarahkaa, mustaherukoita), kuorrutteena mustikkajauheella maustettu/värjätty sokerikreemi.

Koristeet
Olin päättänyt tehdä suklaaganachevalukakun, mutta muita koristeita en juuri ollut miettinyt vaan nappasin jotain, mitä kaapista löytyi: dominokeksejä ja violettejä koristerakeita.

Prosessi ja mitä opin
Kakkupohjaresepti oli oiva löytö ja odotan jo seuraavaa kakkua, johon pohja sopii! PME:n alumiiniset vuoat tosin eivät tunnu oikein toimivan näihin rasvaisiin kakkupohjiin. Olen kokeillut niin vuokasprayta, pelkkää voitelua, jauhotusta niin vehnäjauhoilla, korppujauhoilla kuin mannaryyneillä. Aina saan kakun jostain kohdasta (yleensä pohjasta) kiinni vuokaan ja kakkupohjaan lohkeaa palanen. Ehkä täytyy hankkia vielä jokin välikoon irtopohjavuoka 13 cm ja 24 cm lisäksi.

Täyte tuntui hyvin jämäkältä eikä kovin makealta, joten uskaltauduin tekemään sokerikreemin, joka on niin paljon nopeampaa valmistaa kuin marenkikreemi. Aiemmista hankaluuksista oppineena pursotin kreemin kakun päälle, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, koska tasoitus oli helpompaa kuin aiemmin.

Ganachen tein tällä kertaa tämän ohjeen mukaan. Laitoin kyllä hitusen enemmän kermaa. Aluksi näytti, että se olisi sopivaa, mutta kun laitoin kakun päälle (heti), se jähmettyi lähes heti, eikä lopputulos ollutkaan ihan sellainen kuin olin toivonut. Edellinen ganacheyritykseni päättyi päinvastaiseen lopputulokseen:

#överikakku meni vähän #pipari'ksi #drippedcake #satusenkakut

Henkilön Satu Luhtanen (@satunnen) jakama julkaisu 31. 12ta 2016 klo 13.40 PST

Koristeasiaa olisi pitänyt miettiä kyllä paremmin ennen ganachen laittoa, sillä niin äkkiä se jähmettyy, että dominokeksien sommittelun jälkeen ei koristerakeet kyllä enää oikein tarttuneet. Olin niin pettynyt ganachen epäonnistumiseen, joten en oikein jaksanut miettiä koristelua sen kummemmin.

Mille maistui
Suklaapohja oli taivaallista!! Mutta mustaherukkatuorejuustoa en kyllä enää taida ostaa. Jotenkin siinä juuston maku oli turhan pistävä. Samaa ajattelin myös vadelmatuorejuustosta. Ehkä ne sopivat paistettuun juustokakkuun paremmin, mutta osana moussea ei minun makuuni.

Kissojenhoitaja pisti lopun kakun pakkaseen, ja söimme sitä reissusta kotiuduttuamme. Silloin kakku maistui ainakin yhtä hyvälle, mutta koostumus oli toki jo vähän kuivempi.

Satusen kakkuhistoria

Uskaltaisin väittää, että olen aina tykännyt leipoa, ainakin, jos ollaan pitäydytty pois hiivataikinoista. :D

Muistan ala-asteella tehneeni äidin ohjeistuksella ja valvonnassa sydänvuoassa Särkyneiden sydänten kakkua.

Yläasteella kuuluin oppilaskuntaan ja tein täytekakun oppilaskunnan arpajaisiin. Olin kuitenkin katsonut päivän väärin ja toimitin kakun viikkoa liian aikaisin. Se pistettiin pakkaseen ja toivon mukaan oli vielä ok sulatuksen jälkeen.

Seuraavat kakkumuistoni kuuluvat aikuisuuteen, vaikka olen kyllä ainakin lukioikäisenä leiponut muutamia täytekakkuja sekä kääretorttuja synttäreilleni. Reilu kymmenen vuotta sitten tein ystäväni pojan ristiäisiin täytekakun. Tein siihen nimen suklaakirjaimin. Nyt kokeneempana uskallan väittää sen olleen hyvin välttävä suoritus.

Sittemmin tykästyin muffinssien ja cupcakejen tekemiseen. Bravuurini on ollut myös aika perinteiseen muropohjaan (pienellä twistillä) tehty omenapiirakka.

Esikoiseni ristiäisiin tein kakun, jonka siskoni koristeli juhlapaikalla. Sen jälkeen olen aina lasteni synttäreille ja keskimmäisen ristiäisiinkin tehnyt. Vasta tänä keväänä innostuin enemmän kakkujen teosta, kun keskimmäisen 3-vuotissynttäreillä hänen kumminsa lapsi kysyi, voisiko minulta tilata kakun hänen synttäreilleen. Tuolloin tyrmäsin ajatuksen, mutta kipinä siitä jäi itämään, ja sen jälkeen yhä useammin eksyin eri kakku- ja leivontatarvikesivustoille.

Siskoni on pitänyt aikanaan kakkublogia, ja hän onkin ollut tärkein neuvonantajani kakkuharrastuksessani. Kotimaisista kakkubloggaajista olen parhaimmat neuvot ja vinkit saanut Kakkumonsterin kirjoituksista ja videoista.

Koristeet ovat siskoni käsialaa

Kakkubloggaamisen aloin kesäkuussa 2017 pitääkseni muistissa kotiäitihuuruissa tehtyjä kakkutekoja.

Koristeiden tekeminen on rentouttavaa puuhaa. Kakkujen suunnittelu on ihanaa ideoiden keräämistä. Täytteiden miettiminen on mielikuvien yhdistelyä makuelämyksiin. Itse kakun kokoamisprosessi on haastavien tilanteiden voittamista. Ei tämä elämä niin vakavaa ole, että jokaisen rytyn tarvitsisi olla suorassa, mutta kun saa yhden rypyn häviämään, on voittajafiilis.

Nemokakku

Kuopukseni 1-vuotissynttärijuhlat pidettiiin tänään. Olin jo aiemmin päättänyt kakun teemaksi Nemoa etsimässä. Ajatus lähti itse asiassa oranssista sokerimassasta, jota minulla oli jäljellä. Teinkin Nemo-koristeen jo hyvissä ajoin, mikä kyllä osoittautui hienoiseksi virheeksi. Sillä, kun vähän aikaa sitten otin koristeen esille, huomasin oranssin massan värjänneen valkoiset kohdat.

Kakku
Kakkuina toimivat jälleen pienemmän kakun perinteinen sokerikakkupohja (2 munaa, 13 cm vuoassa) sekä alempi voikakkupohja (5 munaa, 18,5 cm rengasvuoassa). Täytteenä pätkis-kinuski-moussea ja kostukkeena vaniljamaito. Kuorrutus marenkikreemillä ja päällys Renshaw-Funcakes-sokerimassoja (RS turkoosi, FC pastel blue ja RS valkoinen).

Koristeet

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. 

Kuten kerroinkin, tein Nemon jo viikkoja sitten, mutta Sallisen oranssi oli värjännyt valkoiset kohdat ja jouduin maalaamaan valkoisella pastavärillä ne taas valkeiksi. Nemon tekemiseen etsin Youtubesta ohjevideota, ja tästä katsoin vinkkiä. Muotoilumassasta olisi saanut kyllä paremman/helpommin.


Muut koristeet tein pari päivää ennen kakun koristelemista tai sen yhteydessä kaikenlaisista jämämassapaloista, mitä satuin löytämään varastoistani. Ideoita erityisesti merikasveihin sain Instagramista.

Suurimman osan koristeista tein itse muovailemalla/muotoilemalla, mutta muutamat on tehty Wiltonin Meren elämää -muotilla. Tosin huomasin jälleen, ettei Renshawn massa toimi silikonimuottien kanssa oikein hyvin. Olisin halunnut saada tehtyä muotin aallot, mutta monista yrityksistä huolimatta, en saanut niitä onnistumaan (mm. muotin öljyäminen tai tomusokerointi, eri mittaiset pakastukset, hellät ja vähän tiukemmat painelut yms.).

Prosessi ja mitä opin:
Kakkupohjat onnistuivat mainiosti, mutta aikataulu petti, sillä minun piti tehdä ne jo torstaina. Mutta lapsiperheessä ei aina voi luottaa suunnitelmaansa. Olimme nimittäin torstaina käymässä Muumimaailmassa, ja tarkoituksenani oli tehdä sieltä tultua kakkupohjat valmiiksi, mutta kuopus ajatteli ajomatkan jälkeen herättyään (oli kylläkin jo iltayö), että nyt on aika leikkiä. Näin ollen kakkupohjat valmistuivat vasta perjantaina.

Koska täytin kakut perjantai-iltana, eivät pohjat olleet mielestäni riittävästi tekeytyneet ja erityisesti sokerikakkupohja murusti aika tavalla.

Täytteen teossa pähkäilin valmistushetkeen saakka, mitä laitan kakkuun. Päädyin kaapista löytyviin pätkiksiin, vaniljarahkaan ja kinuskituorejuustoon kermavaahtoon sekoitettuna. Pätkikset murskasin paloiksi. Aiemmasta vahingosta viisastuneena laitoin riittävästi liivatteita. Tosin lopputuloksessa en oikein pidä liivatteiden tuomasta tuntumasta...

Kreemin levitys oli taas työn ja tuskan takana, vaikka marenkikreemi oli hyvin pehmeää. En tiedä, miksen sitä saa toimimaan. Onneksi kreemi riitti juuri ja juuri, mutta aivan tasaiseksi en sitä saanut.

Lauantai-illaksi jäi sitten massapäällystys ja koristelu. Olipa ihana toimia melko pienen massamäärän kanssa, jonka saa helposti kaulittua. Kuitenkin asia, mitä minun täytyy harjoitella hurjasti on massan siistiksi saaminen. Tai sitten on tosiaan kokeiltava muita massoja, koska aivan hienoista pintarepeilyä oli havaittavissa erityisesti ylemmän kakun kanssa, ja alemman massoittamisessa jäi taas muutamaan kohtaan ikävät vekit. Kakkusiloittajasta ei ollut mitään apua, sillä jostain syystä se halusi vain tarttua kakun pintaan...

Onneksi koristeilla sai piilotettua "huonot kohdat" tai ainakin kiinnitettyä huomiota muualle. Olin tosiaan ajatellut, että tekisin pelkästään aallot tuohon ylempään, mutta muotilla tekemisen osoituttua mahdottomaksi ja koristeita vielä ollessa reilusti, päädyin tekemään vesikasveja ja simpukoita sekä mereneläviä vielä pikkukakunkin alalaitaan. Koristeet kiinnitin elintarvikeliimalla.

Osa ohuista vesikasveista katkeili hetken päästä siitä, kun olin ne kiinnittänyt, mutta liimailin palasia takaisin.

Tämän kakun teossa koristeiden tekeminen ja sommittelu kakun päälle oli kyllä kaikkein hauskinta. Kun on kyse lastenkakusta ja -teemasta, ei ole niin justiinsa ja silti saa naivistisella tavalla aikas kivan lopputuloksen.

Mille maistui:
Ylempi kakku oli itseasiassa pitkästä aikaa maistuvaa sokerikakkupohjaista täytekakkua. Tykkäsin itse täytteestä kovasti, sillä siinä oli hienoista kinuskin suolaisuutta yhdistettynä pätkiksen minttuun. Hiekkaranta ja vilvoittava tuuli. Voikakkupohjan kanssa täytteeseen olisin kaivannut kosteutta enemmän. Ja molempien kohdalla olisi pitänyt hieman enemmän kostuttaa. Ehkä paranee "vanhetessaan" eli huomenna on parhaimmillaan. Kakkua jäi, joten ainakin pääsen testaamaan.